Yritysväki perää voimakkaasti valtion kulujen laskua ja mielestäni ihan oikein. Kulut ovat liian suuret yrityspuolen tuottoihin nähden. Tämä tarkoittaa yksinkertaistaen, että melkoinen joukko virkamiehiä on vähennettävä palkkavahvuudesta. Uskon siis, että menettely on Suomelle hyväksi ja mahdollistaa osaltaan maamme toipumisen taantuman alhosta. Meillä on ensisijaisesti pula työpaikoista eikä työntekijöistä.
Yritys toimii aina markkinoilla. Yrityksellä on oltava jotain sellaista tarjolla, jota joku muu tarvitsee. Ellei ole, ei yritystoiminnalle ole perusteita. Tätä logiikkaa ei voida ohittaa millään tukitoimella. Lisäsi yrityksen on kyettävä tuottamaan tarjontansa niin, että ostajan hyöty on kuluja suurempi. Yritystoiminnan perusta ei ole monimutkainen, mutta kylläkin vaikea toteuttaa arkielämässä.
Olemme nähneet, että valtiojohtoinen yritystoiminta on haasteellista. Valtio voi toki toimia omistajana yrityksissä, jotka toimivat markkinoilla edellä mainitut perusedellytykset täyttäen. Ostajan päätöstä ei voida tehdä hallintoelimissä tai omistajan toimesta, vaan ostamisesta päättää ostaja. Valtion tehtävä on luoda hyvät puitteet yritystoiminnalle, mutta ei mennä pidemmälle.
Haasteena kuitenkin on, että yritykset katsovat tarvitsevansa erilaisia yritystukia. Nämä ovat välttämättömiä toimialoilla, jotka ovat erityisen hankalia ja joita muuallakin maailmassa tuetaan. Tällaisia aloja ovat mm. maatalous ja laivanrakentaminen. Mutta yritystukia maksetaan kovin monelle alalle eivätkä perusteet ole täysin selviä ainakaan minulle.
Uusien yritysten siemenrahoitus on mielestäni eräs tukimuoto, joka auttaisi maatamme suosta kuivalle maalle. Niin ikään jonkinlainen innovoinnin tukeminen voi olla viisasta, mutta tästäkin kuulee epäilyjä. Kansainvälistymisessä avustaminen lienee niin ikään viisasta silloin, kun yrityksen tarjonta on kunnossa. Olen vastikään kuullut pk-yritysjohtajan suusta, ettei yritys menesty muualla, ellei se menesty kotimaassaan. Jos valtio ei ole hyvä neuvoja yksityisille yrityksille, ei yksityisten yritystenkään tulisi huutaa valtiota yritystoiminnan tukijaksi. Tästä huolimatta vuosina 2007 – 2012 maksettujen suorien yritystukien määrä on kaksinkertaistunut. Ovatko rahat menneet uusille yrityksille vai onko rahoja käytetty muuten markkinakelvottomaan yritystoimintaan? Jos yritysjohto vaatii valtion kulujen leikkausta, ei ole loogista vaatia yrityksille valtion tukea. Yritysten on huolehdittava itse itsestään. Käsitykseni on, että erilaisissa tuetuissa hankkeissa synnytetään toimintaa, joka ei kestä markkinapainetta. Onko tässä mitään järkeä?
Ihminen on ahne ja se näkyy meissä kaikissa. Yrittäminen ja yritysten pyörittäminen on yhteiskunnan vaurauden alku, mutta vikansa ne on yritysihmisissäkin. He kun tapaavat vaatia yleisen edun nimissä sellaista, joka koituu suoraan heidän omaksi edukseen. On selvää, että silloin puhutaan oma lehmä ojassa ja mielestäni tämä on jokseenkin tuhmaa. Verhota nyt oma etu jonkun toisen eduksi, sellainen ei taida olla täysin reilua.
Suomalainen yritystoiminta on keskittynyt tuottojen ylläpitoon ja kasvattamiseen lähinnä kuluja karsimalla. Toisin sanoen markkinakuntoa on kehitetty kiloja karsimalla ja kuntoilu on jätetty turhana kuluna taka-alalle. Ei tuloskunto voi niin ikäänsä kantaa ja tämä on yritystemme suuri ongelma. Säästö- ja karsintalogiikalla toimivia yrityksiä ei kannata tukea, vaan yritysten on itse parannettava kilpailukykyään. Ilman tätä on riskinä, että hedelmien poimijat ja riskien kantajat ovat eri henkilöitä.
