Luotettavuutta pidetään ihmisten välisessä kanssakäymisessä tärkeänä. Miellän rehellisyyden luotettavuuden osaksi. Käsitykseni kuitenkin on, että ihmisten puheisiin on totuttu suhtautumaan kriittisesti. Miksi? Siksi, kun ihmisten epäillään liioittelevan asioita tai puhuvan epärehellisesti. Olemme siis tottuneet siihen, että puheet eivät aina ole totta. Tähän vaikuttaa sekin, että 2011 julkaistun metatutkimuksen mukaan vajaa 10% ihmisistä arvioi älynsä oikein. Arkikielellä sanottuna tämä tarkoittaa, että luulemme itsestämme liikoja. Puhumme pehmeitä osittain siksi, koska näemme itsemme liian hyvinä.
Kirjaan muutamia esimerkkejä tapauksista, joissa saattaa piillä lievä liioittelun maku
- Kilpaurheilija lopettaa uransa ja viestittää asiasta somessa. Urheilija kertoo kuinka hän kiitollinen kaikista niistä hetkistä, joita hän on saanut kokea urheilun parissa. On varmaan tyytyväinen ja syystäkin, mutta ei kai urheilijaa päästetä huipulle, vaan hän joutuu suorituksillaan lunastamaan paikkansa. Urheilija on valittu edustamaan seuraansa ja maatansa siksi, että hän toisi lajilleen ja maalleen kunniaa ja koska urheilija on ollut parhaita käsillä olevia vaihtoehtoja. Ei kai tästä tarvitse erikseen olla kiitollinen kuin taustajoukoille, jotka ovat urheilijaa auttaneet menestykseen. Muu on hänen omaa ansiotaan.
- Edellisen toisinto näkyy työelämässä. Kun työntekijä siirtyy eteenpäin urallaan, tavataan nykyään olla somessa kiitollisia saamistaan mahdollisuuksista. Mikä työnantaja palkkaa normitekijän työhönsä armosta? Ei mikään, vaan työnantaja ostaa tarvitsemaansa työsuoritetta työntekijältä ja tästä käytetään nimitystä työmarkkinat. On tietysti hienoa, että työntekijä kokee kehittyneensä työssään ja sitä kautta päässeen eteenpäin urallaan, mutta työnantaja on kuitenkin toiminut hyötynäkökulmasta eikä tämä kai erikseen edellytä kiitollisuutta. Tyytyväinen on usein kuitenkin syytä olla.
- Henkilölle pitäisi antaa palautetta työstä. Olemme oppineet, että positiivista enemmän kuin negatiivista ja se on viisasta. Kukaan ei ole erehtymätön, joka johtaa vääjäämättä virheiden tekeminen – errare humanum est. Koska keskimäärin kuvittelemme itsestämme liikoja ja koska olemme tottumattomia käsittelemään virheitämme avoimesti, suutumme helposti. Tämän johdosta kovin moni esimies varoo rehellisen palautteen antamista. Ja niin varomme lähes kaikki rehellisen palautteen antamista siviilissäkin. Vai uskallatteko antaa appivanhemmille rehellistä palautetta heidän asenteistaan ja sanomisistaan?
- Poliitikon puheet ovat totta kaikki tyynni? Mainosten sisältö on silkkaa faktaa? Uskonopin pohjalta lausutuissa ajatuksissa ei ole kyseenalaistettavaa? Julkisia kehuja saavan, kainostelevan ihmisen ”enhän minä nyt mitään” -puheet ovat suoraan sielusta? Rysänpäältä kiinni jääneet korkea-arvoiset henkilöt ja dopingista kärähtäneet urheilijat ovat muitta mutkitta katuvana pyytämässä anteeksi kolttosiaan? Somessa esitetyt hyvin menee -postaukset kuvaavat täydellisesti henkilöiden todellista elämää ja sieluntilaa? Media tuskin korostaa kohuotsikoita myyvyyden lisäämiseksi? Käytettyä autoa myyvä muistaa kyllä kertoa myös autossa olevat viat?
On sanottu, että ellei viestinnässä mikään muu auta, kokeile rehellisyyttä. Ilmeisesti uskomme keinoja olevan jäljellä, sillä sen verran asenteellista viestintämme vaikuttaa olevan. Kovin moni meistä taitaa sortua palturin puhumiseen toisinaan – jotkut useammin kuin toiset. Jos meillä ei olisi lakeja tai sosiaalista kontrollia, niin millaista potaskaa oikein viestisimme? Pehmeiden puheiden vuoksi meillä menee jonkin verran aikaa ja resursseja selvittää, puhuuko ihminen oikeasti totta. Olemme olevinamme rehellisiä, vaikka epäilemme yleensä aina tuntemattomia ihmisiä ja syystäkin.
