On puhuttu jo tovi siitä, että maamme tarjonnan jalostusarvoa on saatava nousemaan. Yksinkertaistaen siis siitä, että ostettujen raaka-aineiden ja myyntisumman välistä eroa on saatava lisää. Tämä siksi, koska perustuotantoa tehdään halvalla hinnalla idässä.
Yksi haasteemme on, että meillä on melko paljon yrityksiä, joiden tarjonta perustuu ulkoistuksiin. Toisin sanoen esimerkiksi yritys tai kunta on lopettanut jonkin asian tekemisen omalla työvoimalla ja alkanut ostaa palvelua. Aika usein on ollut niin, että ulkoistetun palvelun entisiä työntekijöitä on perustanut yrityksen ja jatkanut tutun työn tekemistä yrittäjänä. Tämä on toki arvokasta ja lisää usein tekemisen tehoa, mutta ei nosta jalostusarvoa. Jos esimerkiksi siivous, suunnittelu- tai it-palvelut ulkoistetaan, ovat kyseiset palvelut jokseenkin samanlaisia ulkoistuksen jälkeenkin saatuna. Toisin sanoen tarjoava yritys tinkii todennäköisesti hinnasta tai tekijöiden määrästä ja tarjoaa vastaavaa palvelua, kun asiakas sai aiemmin omana työnään.
Pienissä kaupungeissa on runsaasti pieniä alihankintayrityksiä, jotka elävät kuntien ja suurempien teollisuuslaitosten huolto- ja kunnossapitotöillä. Työ on perustyötä ja seutukunnallista. Työn tekeminen on toki kehittynyt uusien laitteiden myötä, mutta varsinainen jalostusarvo ei ehkä ole oleellisesti noussut. Lisäksi olen kuullut, että suuret kunnossapitoyritykset tekevät sopimuksia, joiden perushintaan ei ihmeitä sisälly. Kaikki vähänkin merkittävämpi kunnossapitotyö on erikseen veloitettavaa työtä. Työn hintaa on yritetty saada keinotekoisesti alas ja samalla metodilla ylös sopimusteknisesti. Eihän tällainen mitään jalostusarvoa luo. Kysymys on koko ajan tehdyn työn määrästä eikä muusta. Mutta kun jalostusarvo ei ole määrää, vaan laatua. Elinkeinoelämämme ei mielestäni kehity tarpeeksi perustyön tekemisellä.
Tarvitsemme aivotyön lisäystä tekemisessämme. Lisäksi tarvitsemme uusille yrityksille siemenrahoitusta, jotta uusia, jalostuneita tapoja tehdä saadaan markkinoille. Näitä ei synnytetä säädöksiä lisäämällä, vaan pikemminkin purkamalla. Säädökset ja esimerkiksi kolmikanta sopivat hyviin aikoihin, jolloin kasvun hedelmät turvataan vakailla oloilla. Nyt olot ovat vähintäänkin epävakaat, mutta keinoja haetaan perustyön olosuhteiden parantamisesta. Haluammeko todella sitä, että yhteiskunta saa näivettyä rauhassa, kunhan suurimmalla osalla on työtä ainakin lähivuosille?
Matalan jalostusasteen perustyö on ihan yhtä tärkeää, kuin ns. hienompikin työ. Perustyöllä vastataan ihmisten perustarpeisiin, kuten syöminen, asuminen ja hygienia. Nämä asiat olivat käänteentekeviä sata vuotta sitten, mutta nykyisin jo kaikkien ulottuvilla. Saa olla melkoinen velho kyetäkseen tuottamaan jalostusarvoa perus elämiseen liittyvien palvelujen tarjoajana, jota kuitenkin tosi moni tekee. Perustyön menekki on vahvasti sidoksissa jalostuneemman työn menekkiin. Ellei jalostuneemman tarjonnan kauppa käy, ei tarvita alihankkijoitakaan ja niin alkaa perustyön kysynnän luisu.
Kauppa ja alihankintateollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä eli melkoinen osa työllisistä työllistyy suhteellisen matalan jalostusasteen työssä. Nyt paikallispoliitikot ovat kovasti huolissaan alueensa työllisyydestä eli siis kyseisten perusyritysten menestymisestä. Emme parhaimmillaankaan tule nousemaan nykyisestä ahdingosta tarjoamalla perustyötä toisillemme, vaan tuottamalla jotain jalostetumpaa tai peräti uutta muille kansoille. Koska jalostusasteen nostamiseksi on tehty liian vähän jos sitäkään, on hätä jo käsillä ja hädässä turvaudutaan tuttuihin menetelmiin. Voi meitä rassukoita, jotka olemme kuvitelleet muutaman yrityksen menestyksen siivellä olevamme sivistyksen hyödyntäjiä laajasti.
Perustyö kannattaa, kun jalostuneempi työkin kannattaa. Ellei jalostusarvo nouse, ei perustyökään voi menestyä. Vaikuttaa siltä, että kehityspanostusten painopiste on helppo valita. Nyt on ryhdyttävä tekemään.
