Uusi sukupovi tuo tullessaan uusia arvoja ja toimintatapoja. Näinhän se on ollut aina ja tätä myötä maailma menee eteenpäin. Kun itse olin nuori, kuulin jatkuvasti vanhemman sukupolven päivittelyä siitä, kuinka nuoret pääsevät helpolla ja kuinka maailmanjärjestys vaarantuu ankaraan fyysiseen työhön tottumattomien nuorten velttoiluun. Vaan toisin kävi, ikäpolveni kouluttautui pidemmälle kuin koskaan aiemmin maan historiassa. Työt henkistyivät, osaaminen lisääntyi ja maan talous harppoi muita länsimaita kiinni nopeasti.
Uusin sukupolvi aiheuttaa näköjään taas päänvaivaa vanhemmille ikäluokille. Uudet tavat ovat jälleen ovella ja mm. mobiilius on muuttamassa perustekemisen keinovalikoimaa selvästi. Mediassa kirjoitetaan kliseisesti diginatiiveista, jotka ovat kasvaneet tietotekniikan hyödyntäjiksi. Tämä lienee osaltaan totta, mutta olen kuullut muutakin. Esimerkiksi sen, että monet nuoret hakkaavat pelejä ja liikkuvat notkeasti somessa ilman, että osaavat oikeasti tietoteknisiä perusohjelmia. Tietoa osataan kyllä hakea netistä, tietokoneiden ja puhelimien ominaisuudet sekä virittäminen hallitaan, mutta muu asiallinen hyötykäyttö onkin vähäisempää.
Mediassa näkee ohjeistavia artikkeleita siitä, kuinka uuden sukupolven kanssa tulee toimia. Nuoret eivät ymmärtääkseni arvosta vanhanaikaisia hierarkioita eivätkä ole halukkaita pokkuroimaan pomojen edessä. Niin ikään nuorille ovat tehtävän sisältö ja oma vapaus palkkaa tärkeämpiä asioita. Nuoret eivät sitoudu työnantajaan, vaan vaihtavat työtä helposti paremman tilaisuuden tullessa. Periaatteessa esitetyt asiat ovat ihan ok ja niin kuin ennenkin, muuttakoot nuoret toimintatapoja fiksumpaan suuntaan edellisten sukupolvien tavoin.
Setämiestä jäytää kuitenkin muutama perusasia. Jos nuoret eivät arvosta hierarkioita, niin miksi nuorille tuotetaan runsaasti kilpailuohjelmia, kuten BB ja selviytyjät? Lisäksi nuorten sanotaan arvostavan julkisuutta, jonka kautta saa ”respektiä”. Kilpailu on eräänlainen hierarkian huipentuma, jossa ihmiset laitetaan tulosten mukaiseen arvojärjestykseen. Ymmärrän, että nuoret haluavat uusia tapoja, mikä on täysin oikein, mutta onko taustalla vaikuttava perusarvo kuitenkin sama, kuin aiemmillakin sukupolvilla?
Olen harvakseltaan, mutta silloin tällöin tekemisissä nuorten aikuisten kanssa. Käsitykseni on, ettei ihmisen henkinen kypsyminen ole oleellisesti nopeutunut infoähkyn aikakaudella. Itsenäiseksi, henkiseksi aikuiseksi kasvaminen tapahtuu edelleen 30 – 40 vuoden välillä. Kuinka voidaan ajatella, että tätä paljon nuoremmille annettaisiin sisällöllisesti haastavimpia tehtäviä nuorten niitä halutessa? Lisäksi lienee niin, että nuoret tulevat pääsääntöisesti töihin toisten ihmisten omistamiin ja johtamiin organisaatioihin ja toivovat jo aluksi voivansa vaikuttaa tekemisensä sisältöön ja työn määrään. Kuka palkkaa osaamisen opetteluvaiheessa olevan ihmisen niin, että tämä voi itse voimakkaasti määrittää työn sisältöä? Työtä tehdään aina jollekulle toiselle ja tämä vaatii joustavuutta, harkintaa ja osaamista. Näitä ei nuorella oikein ole, joten jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka uuden sukupolven työelämään integroituminen tapahtuu. Pidän ilman muuta hyvänä, mikäli nuoret päätyvät perustamaan omia yrityksiä, mutta silloinkin vastassa on maksava asiakas, joka ei maksa tyhjästä. Yrittämisen vapaus saattaa muodostua illuusioksi, sillä työn tekemisen lisäksi taakkana on työn hakeminen ja ylipäänsä taloudellinen vastuu.
Päällimmäisenä ihmettelyni aiheena on mediasta saatu vaikutelma, että nuoret ajattelevat synnyttävänsä työntekijöiden markkinat astuessaan työelämään. Silloinhan he toimisivat perusarvolla, joka on selkeä oman edun tavoittelu. Jos näin olisi, niin mikä muu, kuin hedonismin lisääntyminen silloin oikeasti muuttuisi? Odotan nuorilta hieman enemmän.
