Laumasieluna ihmisellä on taipumus puhua sosiaalisissa tilanteissa sellaista, joka kuulosta kuulijan korvassa hyvältä, mutta joka ei ole täysin totta. Tämä siksi, että tekisi hyvän vaikutuksen kuulijaan ilman sanomisen todeksi elämisen raskasta taakka. Turhuuksia yritetään kertoa, vaikka kaikki meistä taitaa tietää, ettei näitä toteamuksia voi ottaa kovin vakavasti.
Kirjaan alla muutamia yleisimpiä turhuuksia, joita kuulen lausuttavan melko usein:
- asiakas on meille tärkeä
- tarttis tehdä jotakin
- oli hauska tavata
- suomalaisten tulisi tehdä enemmän töitä (siis muiden kuin minun)
- oikein kiva nähdä, että olette saapuneet näin runsain joukoin paikalle
- ostajakandidaatti myyjälle puhelimessa: ”lähetä tarjous niin katsotaan asiaa sitten”….
- minä tarjoan sinulle sitten ensi kerralla
- nuoripari toisilleen yhden illan kohtaamisen jälkeen: ”soitellaan”
- aiemmin kilpaurheillut mieshenkilön palaa urheilun pariin: ”treenaaminen kannattaa aloittaa varovasti”
- aiomme ottaa illalla pari kaljaa
- uudenvuoden lupaus: aloitan kuntoilun (mutta en jatka sitä montaa viikkoa)
- minä voin muuttua
- lupaan ottaa jatkossa muut paremmin huomioon
- meidän täytyy muuttua maailman mukana
- kritiikkiä tarvitaan, sillä eihän muuten kehity
- ei minulla ole alkoholiongelmaa, pystyn lopettamaan koska tahansa
- mieshenkilö aktiivisesta kuntoiluharrastuksestaan: ”en kilpaile, vaan ihan omaksi iloksi leppoisasti kuntoilen”
- mieshenkilö vastaa kysyttäessä mielipidettä: ”ihan hyvä”
- intohimoinen metsästäjä/ kalastaja: ”tärkeintä on luonnossa liikkuminen”
- keskimääräinen nainen ulkonäöstään huolehtimisesta: ”en kiinnitä kovinkaan paljoa huomiota ulkonäkööni”
- nuorimies tehtyään suorituksen äärirajoillaan tai juodessaan reilusti alkoholia: ”ei tunnu missään”
- en välitä mitä muut ajattelevat minusta
