Olen oppinut osakeyhtiöiden strategiatyön hierarkian niin, että ensin omistaja kertoo mitä omistukseltaan haluaa ja se jälkeen toimiva johto toimitusjohtajan mestaroimana kertoo omistajille, millä keinoilla omistajan tahto toteutetaan. Toimitusjohtaja on siis ylin operatiivinen johtaja, jonka panosta tarvitaan sekä strategiaa luotaessa että sitä toteutettaessa. Toimitusjohtajan tehtävänä on saattaa organisaatio tekemään niitä töitä, joita strategiassa kuvataan. Ilman tätä organisaatio alkaa itse kehittää tekemistään ja jos jokainen osasto tekee näin, ei kokonaisuus kulje enää samaan suuntaan.
Toimitusjohtaja on vastuussa omistajalle yrityksen tuloksesta ja markkinakilpailukyvyn kehittämisestä. Tässä työssä eteen tulee monia asioita, kuten investointeja ja yrityskauppoja. Näihin liittyy usein rahoitusjärjestelyjä, jotka sitovat toimarin aikaa. Lisäksi suuremmissa toimissa yhteistyö hallituksen kanssa tapaa tiivistyä. Kaikki tämä on poissa operatiivisesta johtamisesta.
Organisaation perimmäiset arvot ja käytännön tavoitteet ohjaavat toimintaa voimakkaasti. Puheet ja hyvät tarkoitukset jäävät heittämällä yleisten toimintatapojen ja palkitsemiskäytäntöjen jalkoihin. Jos organisaatio aikoo kehittyä, se tarvitsee selvän linjauksen ja siitä johdetun tekemisen kaikissa yksiköissä. Näitä linjauksia on vietävä siis käytäntöön tilanteessa, jossa osa vastustaa uusia tapoja toimia ja lähes kaikki epäilevät uuden toimintatavan mahdollisuutta onnistua. Mikäli toimitusjohtajan päähuomio on jossain muualla, kuten esimerkiksi yritysjärjestelyissä, alkaa muutostyö takuta yksiköissä. Tekijät näkevät, ettei pääjehu kiinnitä heidän tekemiseensä erityistä huomiota ja silloin alkaa pulina, josko kehitystyö ja muutos olivat sittenkin vain kauniita sanoja.
Jos yritys tekee merkittävän investoinnin tai yritysjärjestelyn, sitoo tämä väistämättä yrityksen korkeimman johtajan päivätyötä merkittävästi. Näistä sinänsä toimitusjohtajan tehtäviin kuuluvista, normiarjesta poikkeavista töistä, saattaa kuitenkin kehkeytyä kasvuyrityksessä toimitusjohtajan käytännöntason päätyö. Kuka silloin johtaa liiketoimintaa? On toki mahdollista, että organisaatiossa on erikseen liiketoimintajohto, mutta tämä vaatii jo organisaatiolta kokoa. Jos liiketoimintayksiköitä on useita, tarvitsevat yksiköiden johtajatkin tukea, jota voi olla hankala saada toimarilta, jonka päätyö on jossain muualla.
Kokemukseni mukaan johtamisen ongelma numero yksi on se, etteivät johtajat johda, vaan tekevät arkitöitä. Tämä sama haaste on myös toimitusjohtajilla, tosin ehkä hieman eri muodossa. Jos toimitusjohtaja tapaa asiakkaita, kuten asiaan kuuluu, on keskeisesti mukana investoinneissa ja osallistuu yritysjärjestelyihin pakon sanelemana, ei liiketoiminnan johtamiselle jää riittävästi aikaa. Puuttuva johtamispanos näkyy ainakin silloin, kun organisaation pitäisi kehittyä. Tehdessään ns. muita töitä toimitusjohtaja ei enää johda ja tämä on merkittävä puute organisaatiolle. Johtamisen ajankäyttöä ja vastuiden jakoa on todella syytä miettiä.
