Tiedetään, että laumaeläimille tyypillisesti ihmisjoukossakin vallitsee hierarkia. Hierarkioita on siis siellä missä ihmisiäkin eli kotona, harrastuksissa, naapurisuhteissa ja tietysti työpaikoilla. On aivan selvää, että haluamme mahdollisuuksiemme mukaan toimia sellaisten vahvojen tyyppien kanssa, joiden oletetaan hyödyttävän meitä jotenkin. Vahvuus jossakin toiminnassa näkyy mm. siten, että ihmistä halutaan kuulla ja seurata eli hierarkian yläpäässä vaikuttavan ihmisen sanomisilla ja tekemisillä on enemmän painoa, kuin ryhmän keskivertojäsenen vastaavilla toimilla. Olen jopa kuullut sanottavan, että on sääli, jos oikeaa asiaa ajaa väärä henkilö. Ei siis riitä, että olet oikeassa, vaan sinun on oltava myös uskottava.

Uskottavuus hankitaan näytöillä ja tämähän tarkoittaa, että ihminen on edennyt laumassaan hierarkiatasoilla ylöspäin. Lauman johtajuudesta tavataan usein kilpailla, joten paikka on ansaittava perustoimijasta paremmalla toiminnalla. Johtajuutta ei yleensä saavuteta toimimalla keskimääräisen ihmisen tavalla. Tätä asiaa kannattaisi hyödyntää silloin, kun tarvitaan muutosta.

Keskitason ihmisapina tuskin ehdotti aikanaan puusta maahan laskeutumista. Jonkun rohkeamman se oli tehtävä. Ymmärrän niin, että suurin osa ihmisistä on niin sanottuja taviksia, joille keskeistä on saada lauman hyväksyntä ja toimia valtavirran mukana. Mielestäni ei ole realismia ajatella, että tästä joukosta löytyisi uusien avausten tekijöitä. Jotta lauma toimii, on jäsenten toimittava oman roolinsa mukaisesti. On aika vaativaa lauman toiminnan kannalta, jos kaikki saisivat vaikuttaa yhtä paljon lauman toimintaan, sillä tämä ymmärtääkseni edellyttäisi myös yhteisvastuuta, eikä sellainen toimi kuin pienissä, huippuunsa erikoistuneista ammattilaisryhmissä. Muuten yhteisvastuu näyttä tarkoittavan, ettei vastuuta kanna kukaan. Tämän johdosta uusien avausten esittämisvastuu kuuluu muille kuin taviksille.

Esittäessään uutta tapaa toimia ihminen ottaa jonkinlaisen riskin laumassaan. On mahdollista, ainakin periaatteessa, päästä sankariksi tai joutua jopa lauman hylkimäksi. Voiko tällaisen sietoa vaatia tavikselta, joita kuitenkin suurin osa ihmisistä edustaa? Mielestäni ei. Uusien avausten tekeminen vaatii taitoa yksinkertaistaa ja jopa mustavalkoistaa asioita. Uusi tapa toimia toteutuu tai ei tulevaisuudessa, josta kukaan ei varmaksi tiedä. Mutta olisiko meillä vesijohtoja, teollista toimintaa tai it-teknologiaa ilman, että jotkut ihmiset ajattelivat aikanaan toisin? Galileo Galilei laitettiin kotiarestiin 1600-luvulla hänen esittäessään Nikolai Kopernikuksen ajatuksia siitä, että maa ei olekaan aurinkokuntamme keskus. Eikö kuitenkin ollut ihmiskunnan onni, että GG uskalsi näin toimia?

Ajassamme ei tarvita ihan vastaavan tason avauksia, mutta kaipaamme silti muutosta yhteiskuntaamme. Tarvitsemme jälleen niitä rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat asettaa itsensä peliin uuden kilpailukyvyn kehittymiseksi. Suurimman osan meistä rooli näyttää olevan kytätä sitä, että saa lähiaikoina säännöllistä palkkaa. Muutokseen tarvitaan muuta. Siihen tarvitaan omilla aivoillaan ajattelevia ja rohkeita ihmisiä, sillä massa näkee uudistumisessa lähinnä riskin lähiaikojen kiusasta, jota massana vastustetaan siitäkin huolimatta, että muutos olisi pidemmällä aikavälillä hyödyksi. On siis uskallettava olla eri mieltä suuren ihmisjoukon kanssa, joka tällaisena nettivihan aikakautena ei ole ihan helppoa. Mutta ilman tätä vajoamme aina vain.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail