Talouden syklisyys lisääntyy aina vain. Esimerkiksi yritysten ERP-järjestelmien tuottaman tiedon pohjalta laaditut osavuosikatsaukset mahdollistavat yritysten ja talouselämän seuraamisen kvartaalitasolla. Talousuutisemme käsittelevät toimialojen tapahtumia jo kuukausitasolla ja erilaisista kriiseistä saamme tietoa päivittäin. Tunnepohjainen perusvaikutelmani on, että tuutista tulee jatkuvasti uutta tietoa. Sosiaalinen media kertoo siellä toimivien ihmisten arjesta jopa tuntien tarkkuudella, joten tietotulvaa piisaa.
Jotenkin tämä tuntuu hassulta. Onhan toki niin, että uutisvirta kiinnostaa eri muodoissaan. Että mitä maailmalla on tapahtunut ja mitä eri ihmiset ovat touhunneet. Tiedottaminen on eri muodoissaan mennyt ylinopeudelle ja pirstaleiseksi, sillä taustoittavaa, aitoa tietoa ei ilmeisesti kannata tuottaa ja lyhyen periodin tieto asioiden kehityksestä ei oikeastaan kerro mitään. Ajatelkaapa esimerkiksi suomalaista talouselämää. Kuinka paljon maamme talous on isossa kuvassa muuttunut viime vuosina? Käsitykseni on, että todellista kehitystä ei ole tapahtunut kuin korkeintaan huonoon suuntaan. Karsitaan kuluja ja odotetaan. Mitä hemmetin hyötyä on kertoa tällaisesta tarkemmin, kun todellista kerrottavaa ei ole.
Kuinka kehittyminen etenee yksilötasolla? En tietenkään tiedä, joten esitän veikkaukseni täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella, taas. Uskon, että selvä enemmistö ihmisistä toimii kokolailla samalla tavalla, kuin joitakin vuosia sitten. Sosiaalisessa mediassa olevat jutut lienee viehättäviä, sillä miksi muuten yli miljardi ihmistä on somen kanssa tekemisissä. Mutta sosiaalinen mediakaan ei ymmärtääkseni onnistu muuttamaan ihmisen toimintaa kovin merkittävästi.
Viestintää sanotaan nykyisin erittäin tärkeäksi. Ratikan kyydissä olevista ihmisistä arviolta puolet räpläsi puhelintaan keväisen kaupunkimatkani aikana. Miksi? Edellä mainittu huomioiden voisi mielestäni kysyä perusteita mediatulvan seurannalle. Haluan toki itsekin seurata mediaa päivittäin, mutta lopulta kovin pieni osa tietotulvan annista hyödyttää elämääni aidosti. Saan siis tietoa, joka ei vaikuta elämääni muuta kuin ohikiitävän hetken tunnetasolla. En yritä kertoa, että lopetetaan tiedon jakaminen ja mediassa kahlaaminen. Jos kuitenkaan nykyinen infoähky ei muuta paljoakaan, olisiko älytöntä suunnata osa tiedon hankkimiseen ja jakamiseen käytettävästä ajasta johonkin muuhun?
Olen usein kokenut, että tiedämme muutostarpeemme, mutta emme vain uskalla tai halua muuttua. Mitä ihmettä lisätieto sitten hyödyttää? Mitä teemme päivitystiedolla Isisistä, jonka raakoja tekoja ja sotimista on seuratta uutisissa ties kuinka kauan? Miksi julkinen päättäjä matkustaa ulkomailla, ellei matkustaminen vaikuta tekemiseen ja tuo muutosta konkreettisessa elämässä? Miksi yritysjohtaja seuraa tuloksen kehittymistä jopa päivätasolla, jos kilpailukyky ei edes vuositasolla parane? Miksi valtio jakaa tukirahaa innovointiin, jos sen tuloksia ei osata kaupallistaa?
Meillä on ison tason ongelmia, joiden ratkaiseminen ei ole kiinni tuntitason tiedosta. Yksityiskohtainen tieto sotkee helposti ison kuvan ja johtaa pieneen peliin ja jopa mikromanagerointiin. Asetetaan asiakas keskelle ja mietitään parhaalla osaamisellamme, kuinka asiakkaamme tulee mahdollisimman hyvin palvelluksi resurssiemme puitteissa. Suurin osa oikeasti merkityksellisten asioiden kehittämisestä on tiedossamme, kunhan vain toimisimme. Ei siihen tuntiraportointia tarvita. Että ei kun toimeksi.
