Ihmiset tarvitsevat aina jonkinlaisen tarkoituksen elämälleen. Laumaeläimen tulee kuulua johonkin ryhmään ja saada asiallinen elanto itselleen ja perheelle. Ilman minkäänlaista arvostusta tai edes jonkinlaista itselle koettua, järkevää asemaa ihminen ajautuu toivottomaan tilaan eikä siitä kenellekään hyvää koidu.
Hiljattain julkaistiin haastattelututkimus Suomen rikkaimpien ihmisten asenteista. Tutkimus oli jokseenkin yllättävää luettavaa. Monessa kommentissa oli järkeä, mutta se mikä yllätti, oli joidenkin vauraimpien ihmisten arvomaailman kovuus. Muiden menestymättömyys nähtiin heidän omana vikana, kun taas oma menestys itse tehtynä. Esimerkiksi tuurin osuutta menestykseen ei mainittu. Eikä tietenkään haluttu ymmärtää sitä, että ilman häviäjiä ei voi olla voittajiakaan. Kaikki eivät voi menestyä heidän laillaan. Tuilla eläjät tulisi monen tosi rikkaan mukaan heittää oman onnensa nojaan, mutta rikkaille tulisi antaa mm. verohuojennuksia, sillä muuten halu yritystoimintaan laskee. Investointien määrä Suomessa on laskenut eikä ole mahdotonta, että alkavan laskusuhdanteen vuoksi osa selluteollisuuden päätetyistä investoinneista jäädytetään.
Politiikka on täysin oman mielipiteeni mukaan mennyt suosion keräämiseksi päätösten ja toimenpiteiden kustannuksella. Moni on tuskaillut tätä ja niinpä populistit ovat vallanneet alaa kaikkialla Euroopassa. Kun vanhat toimijat eivät saa aikaiseksi ja jos hyvinvoinnista on pula, aletaan kaivata suoraviivaisempia ihmisiä vastuunkantajiksi. Minusta tämä on täysin loogista, mutta ei välttämättä hyväksi kansoille.
Jos talouselämän isot pojat ja tytöt Suomessa ajattelevat kovia, on näin alkanut käydä maailmassa laajemmin. Trump puhuu läpiä päähänsä ja vetää USA:ta pois yhteistyöstä eri rintamilla. Kiina on vallannut alaa valtavilla talousresursseillaan, mutta on yhä sulkeutunut diktatuuri, jonka kanssa talousihmisten on vain toimittava. Ydinasevarustelu on jälleen saanut uuden alun ja mm. Iran on kertonut lisäävänsä sentrifugien määrää kyetäkseen jalostamaan ydinaseen. Puola ja Unkari viis veisaavat demokratiasta ja EU-säännöistä, mutta haluavat kyllä EU-tuet. Iso-Britannia käy omaa taisteluaan brexitistä ja EU:n yhtenäisyys on todella koetuksella.
Epävarmuus kovin monen asian suhteen on lisääntynyt. Jos todelliset voimaihmiset eivät näe syytä hymyyn muiden ihmisten suhteen, lienee loogista, etteivät muutkaan ihmiset jaksa hymyillä loputtomasti heille. Maailma näyttää kehittyvän kovempaan suuntaan monella rintamalla. Ei ihme, että näin käy myös politiikassa. Edellisen kerran arvojen koventumisesta seurasi maailmanpalo. Suomessa tämän hetken suurimmassa puolueessa on juuri niitä tavallisia ihmisiä, jotka ovat olleet pettyneitä maan asioiden hoitoon. Kun katsantokanta kapenee, retoriikka kovenee ja tämän ajattelun kannattajakunta lisääntyy koko ajan.
Jotenkin naivisti ajattelen, että asiaan kannattaisi reagoida. Jos kohtuus unohdetaan laajasti, ei siitä kovin hyvää voi seurata. Ymmärrän, että Suomi on maailman mitassa yhtenäinen ja hyvinvoiva kansa. Jos tähän tulee muutos, niin kuinka 5,5 miljoonan ihmisen kansa, joka vanhenee koko ajan, pärjää jatkossa? Kaikenlaiset ääri-ilmiöt ja ismit eivät ole kansalle hyväksi. Toivottavasti maassamme saadaan sellaisia päätöksiä ja toimia aikaan, että hyvinvointi maassamme jakautuu, kuten tähän saakka, kohtuudella kaikille. Epävarmoina aikoina tarvitaan uskoa tulevaan ja vakautta sen eteen ponnisteluun.





