Toimin yrittäjänä, mutta en maksa palkkaa itselleni omilla, vaan asiakkailta saaduilla rahoilla. Minulla ei olisi varaa maksaa itselleni palkkaa omilla rahoillani, joten palkkarahat on saatava asiakkailta. Ellen saa rahaa asiakkailta, en siis saa palkkaakaan. Tämä sama logiikka koskee joka ikistä työntekijää ja yrityksestä palkkaa nauttivaa omistajaa. Työ tehdään siis asiakkaalle eikä työnantajalle, joka maksaa palkan asiakkailta saamillaan rahoilla. Viimeistään työnantajan luulisi olevan asiakasorientoitunut ja ymmärtävän, että työ tehdään asiakkaalle eikä työnantajalle.
Julkisyhteisöissä palkkarahat tulevat useasta lähteestä. Näitä ovat verot ja sen luonteiset tuotot sekä tietysti julkisyhtiöiden voitot niiltä osin, kuin ne kotiutetaan valtion tai kunnan kassaan. Mutta eihän julkisyhteisöjen miljardien palkkakuluja synnytetä huvin vuoksi, vaan jostain tarpeesta johtuen. Nämä tarpeet liittyvät kansalaisten peruselämiseen. Kaikki työ niin yksityisellä kuin julkisella puolella tehdään asiakkaille, jotka vaihtelevat tarpeiden pohjalta. Asiakas voi tarvita esimerkiksi koneen osan, ruokaa, toimintaohjeita, oppia tai tervehtymistä. Työn tekeminen täytyy muodostaa asiakkaan ja hänen tarpeensa pohjalta.
Loogista eikö vain? Miksi sitten valtakuntamme perusongelma on juuri tässä asiakaskeskeisyydessä? Takavuosina teollisuutta ja hyvinvointia luotaessa tarvittiin ensisijaisesti perustekemistä, sillä kysyntä kotimaassa ja viennissä kasvoi, joten perustuotteet kävivät kaupaksi. Nyt asiakkaat tarvitsevat jalostetumpia tuotteita perustuotteiden lisäksi ja selvästi nopeammin, kuin pari vuosikymmentä sitten. Asiakkaan perustarpeet eivät siis ole poistuneet, mutta perustarve on vaativampi kuin takavuosina. Tarvitaan siis entistä laadukkaampaa ja nopeammin. Tähän tarvemuutokseen suomalaiset eivät ole kovin hyvin oppineet vastaamaan. Miksi? Siksi, koska elämme vieläkin siinä tuotantokeskeisessä maailmassa, jossa asiakkaalle tehtiin yksinkertaista ja hyvää kohtuulliseen tahtiin sekä hyvällä kannattavuudella. Onnetonta on, ettei asiakas enää sellaista tarvitse ja ostaa siis muualla tuotettua, koska saa siitä itselleen etua. Muualla tuotettu on ehkä halutumpi, tuotteen ympärille on muodostettu houkuttelevia palveluita tai asiakas saa tuhannen kilometrin päästä nopeamman toimituksen, kuin kotimaasta. Suomalainen tekijä kyttää omia tuottojaan ja valittaa yhteiskunnan oloja tai työnantajan tympeyttä, mutta ei vain saa kiinni todellisen ongelman päästä.
Koen niin, että keskimääräinen suomalainen ihminen ei tee työtään asiakkaille, vaan on oikeasti kiinnostunut lähinnä oman edun toteutumisesta. Eihän sillä tyylillä saada yritysten kilpailukykyä parannettua muuten kuin kuluja karsimalla. Eikä julkisen puolen vastuuhenkilöt kanna kovin suurta huolta palvelustaan saati valtion velkataakasta, kunhan vain oma palkka juoksee. Olemme ymmärtäneet markkinatalouden jotenkin nyrjähtäen, sillä palkka- ja voittovarat tulevat asiakkailta, mutta emme silti halua tehdä työtämme asiakaskeskeisesti. On aika pubertaalista toimia oman mielensä mukaan ja vaatia silti maksajalta sovittua suoritetta. Ei ihme, että olemme vaikeuksissa, joissa tulemme jatkamaan näillä eväillä melko pitkään. Niinköhän sellainen päivä koittaa tässä digitalisoituvassa ja automatisoituvassa maailmassa, että voimme jälleen nojata kasvun varaan keskinkertaisella ja asiakasta ylenkatsovalla suoritteella? Epäilen.
Nykyasiakkaana saa valitettavan usein todeta, kuinka asiakaspalvelija on liukuhihnatöissä. En ymmärrä kiireistä ja lievästi ylimielistä asiakaspalvelijaa. En ymmärrä kallista tuotetta myyvän yrityksen puolivillaista palveluprosessia. En ymmärrä jäykkää ja sääntöihin takertuvaa virkamiestä enkä pekkaspäivistä tappelevaa kuntatyöntekijää. Meidän tulisi kunnioittaa asiakasta omaan napaan tuijotuksen sijaan. Emme luo taloudellista vaurautta ilman asiakkaita, joita kuitenkin paradoksaalisesti väheksymme. Tähän ongelmaan on kuitenkin ratkaisu. Voimme alkaa tuottaa sellaisia palveluja, jotka ovat asiakkaille merkittäviä, kohtuuhintaisia ja asiakkaalle joustavasti toimitettuja. Tämä edellyttää sitä, että kaikki työ suunnataan asiakkaalle. Tässä olisi mielestäni merkittävä vihje uuteen nousuun pääsemiseksi, jos vain pönäköille suomalaisille kelpaa.
