Palaute on tärkeää kehittymisen kannalta. On edelleen hyvin yleistä, että taustahaastatteluissa organisaatioiden henkilöstö kertoo työpaikkansa heikkoutena palautteen vähäisyyden tai peräti puuttumisen. Esimiehet kokevat palautteen antamisen turhana tai sitten pelkäävät jostain syystä antaa palautetta. Pelko ei ehkä kuitenkaan ole täysin aiheeton, sillä palautteeseen tottumattomat ihmiset eivät ole parhaimmillaan saadessaan kritiikkiä osakseen. Kritiikin antaja joutuu helposti itse turhautuneen ryöpyttäjän kohteeksi eikä sellaisen käytöksen sietäminen ole helppoa. Kaikesta huolimatta palautekulttuuri kuuluu nykyaikaiseen johtamiseen ja on erinomainen johtamisen työkalu.

Olen omakohtaisesti saanut tuta sen, miltä tuntuu, kun palautteen saaja on tyytymätön palautteeseensa. Tämän johdosta en malta pysyä kiinteällä alustalla, vaan tunnen tarvetta lähteä heikoille jäille. Aion nimittäin tarkastella erikseen näkemyksiäni miesten ja naisten käytösheikkouksista palautetilanteissa.

Miesten perushaaste on keskusteluhalun ja joskus kyvynkin puute. Annetaan asian olla silloinkin, kun toinen osapuoli selvästi haluaisi keskustella asiasta. Miehiltä luontuu sekin, ettei saatua palautetta oteta tosissaan, mikäli palaute poikkeaa omasta näkemyksestä. On nähty myös ja vielä aika useinkin, että mies kokee kaiken itseään kohtaan kriittisen mittelytilanteena, jossa on vastustaja ja joka on voitettava. Tämän päälle on loogista, että mies saattaa alkaa käyttäytyä jyräävästi tai peräti uhkaavasti. Ei taida mennä palaute silloin perille. Ja sitten vielä yksi miehille tyypillinen käytösheikkous, nimittäin liiallinen yhden tyylin käyttö palautteen antamisessa. Miehet saattavat palautteen antajana ajatella, että on syytä käyttää sitä tyyliä, joka itselle sopii sen sijaan, että huomioisi palautteen saajan tyylin suhtautua asioihin. Jos suorasukaiselle kiertelee tai diplomaatille sanoo suoraan, ei palaute toimi. Miehet eivät siis välitä huomioida ihmisten temperamenttieroja.

Naisten heikkouksiin luen sen, etteivät naiset tahdo sietää selkeitä, voimakkaita mielipiteitä. Naisten palautetilanteissa ilmapiirin rooli ylikorostuu eli vaikka palaute olisi muuten oikein ja perusteltu, uhkaa korvat mennä kiinni tyyliseikkojen vuoksi. Elän illuusiossa, että naisten asema on työelämässä edelleen miehiä heikompi. Naiset eivät ehkä saa ansaitsemaansa arvostusta tai huomioita tekemästään työstä ja ehkäpä tästä syystä joidenkin naisten kritiikinsietokyky on laskenut. Seurauksena on, että kritiikin edessä saatetaan alkaa pyöritellä silmiä ja dramatisoida pikkuasioita. Naiset saattavat myös alkaa esittää marttyyria ja ilmaista vastalauseita tehden selväksi, ettei sanojan kritiikki ole mitään työpanokseen verrattuna. Tästä ei enää ole pitkä matka tunnereaktioihin eli että aletaan itkeä tai suututaan draamakuningattaren elkein. Myös naisilla on mielestäni eräs heille tyypillinen käytösheikkous, jota esiintyy kritiikkiin liittyen: takana päin puhuminen. Sitä toki tekevät myös miehet, mutta naiset erityisesti tapaavat välttää suoria yhteenottoja ja osoittaa valtaa epäsuoremmin keinoin. Tämä saattaa olla huonoimmillaan aika raastavaa eikä kovin reilua asiallisen kritiikin antajaa kohtaan.

Kaikilla on heikkoutensa ja se kuuluu ihmisyyteen. Siihen kuuluu mielestäni myös se, että kaikissa asioista voi asiallisesti keskustella – näistäkin. Tätä myötä kynnys saada palautetta laskisi eikä kritiikki olisi nykytyylinen mörkö ja pelon aihe työpaikoilla. Koen itse riskiksi puhua näistä asioista työpaikoilla, sillä pelkään, että erityisesti naiset hermostuvat sukupuolittuneesta tavasta käsitellä asioita. Onhan kuitenkin esimerkiksi parisuhteessa selvästi miehille ja naisille tyypillisiä käytösheikkouksia ja niistä voidaan puhua. Kai nyt sitten näistäkin. Toivottavasti asiassa voidaan edetä rakentavasti, muuten jäämme niihin syviin uriin, joissa olemme vuosikymmeniä laahanneet.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail