Suomalainen tutkija Noora Buser tutki väitöskirjassaan Bernin yliopistoon sveitsiläisiä jättiyhtiöitä ja tästä tutkimuksesta uutisoitiin jokin aika sitten. Buserin tutkimuksen viesti on, että yritysten pitäisi uudistua, mutta jäykkyys ehkäisee tämän. On selvää, että sveitsiläiset jättiyhtiöt ovat suomalaisia pk-yrityksiä jäykempiä. Mutta kokemukseni ovat pk-yrityksistä jossain määrin samansuuntaisia, kuin Buserilla sveitsiläisistä suuryhtiöistä; yhtiöissä ei käydä avointa keskustelua yrityksen heikkouksista ja siitä, miten toimintaa saataisiin paremmaksi. Valtaapitävät eivät oikeasti halua todellista uudistumista ainakaan silloin, kun yritys tuottaa hyvin. Näin siis silloinkin, kun muutos on jo ovella – kysykää vaikka Nokialta.
En tiedä mistä tämä johtuu, joten voin vain arvailla syytä. Oma selitykseni on, että ainakin pk-yrityksissä omistaminen ja johtaminen sotkeutuvat pahan kerran keskenään. Silloin kun pitäisi puhua liiketoiminnasta ja sen toimimisesta, heittää omistaja-johtaja omistajan hatun päähän ja kertoo, että omistan yrityksen ja sillä armoituksella tällä tehdään näkemykseni mukaan. Karkea yleistykseni siis on, että kun omistaja ja sitä myötä ainakin osa toimivasta johdosta saa osansa, ei muulla niin väliä. Jos tekemisessä on ongelmia, niiden kanssa voidaan elää, koska yritys kuitenkin tuottaa.
Se, että yritys tuottaa, on totta kai hyvä asia kaikkien kannalta. Mutta ei kai tuottoa voi hankkia keinolla millä hyvänsä? Kuinka selitätte autoteollisuuden päästöhuijaukset? Entä rakennusteollisuuden ongelmat jopa uusissa taloissa? Mitenkäs suu pannaan hoitotyön, erityisesti vanhustyön kohdalla, onko sielläkin kaikki hyvin? Suomessa on vanha sanonta ahneudesta ja sen lopusta. Ihminen näyttää olevan tilaisuuden salliessa niin ahne, että hiljalleen moraali alkaa laskea, mikäli tämä sallitaan. Mitä markkinataloutta sellainen on, että tuottoja haetaan asiakkaiden kustannuksella? Esimerkiksi terveydenhuoltoon ohjelmistoja toimittavat yritykset ovat laskuttaneet hurjia summia ohjelmistoista, jotka eivät toimi käyttäjäystävällisesti. Lisäksi kovin monessa pk-yrityksessä ERP on konfiguroitu keskeneräisesti ja siksi vain osittain käytössä. Ohjelmiston loppuunsaattaminen työvirran edellyttämälle tasolle jälkeenpäin maksaa runsaasti eikä sellaiseen useinkaan mennä. Tällaisiinko projekteihin tarvitsemme alati kasvava koodarijoukkoa?
Olen ymmärtänyt niin, että automaation lisääntyminen ei enää kasvata työllisyyttä yrityskoon kasvun suhteessa. Lisäksi olen ymmärtänyt, että saatamme joutua luopumaan yhteisöverosta jossain vaiheessa, joka tuottaa tällä hetkellä useita miljardeja valtion kassaan. Nämä asiat on korvattava yritystoiminnan kasvulla jatkossa, sillä jos yritysten työllistäminen vähenee eivätkä yrityksen maksa yhteisveroa, jää jäljelle yritystoiminnan laajeneminen niin, että työtä löytyy tarpeeksi tarvitseville. Ja sitä kautta alv- ja tuloveroa valtion kassaan. Pysymmekö mukana toimimalla vanhaan malliin? Emme taida ja tässä onkin tutkija Busarin johtopäätös yritysten tilanteesta: Monen (jätti)yrityksen pitäisi pystyä kipeästi uudistumaan, mutta nähtäväksi jää, onko heistä siihen. Kokemukseni mukaan enemmistö pk-yrityksistä ei ryhdy oikeasti muuttumaan ja siksi kehityspanokset valuvat hukkaan. Onko ihme, jos päivitellään kehitystyön järjettömyyttä. Suomalainen muuttuu kyllä, mutta vasta pakon edessä.
