Ihminen on mielestäni perusluonteeltaan omaa etuaan ajatteleva olio. Oletan siis, että edellä mainittu on ollut lajimme evoluution kantava voima, niin kuin se luonnossa näyttäisi olevan kovin monen lajin kohdalla. Oman edun tavoittelu saa ihmisen tekemään asioita, jotka koituvat lopulta laajemman yhteisön eduksi.
Kun perheen vanhemmat käyvät oman etunsa nimissä töissä ja lisäksi hoitavat taloaan ja ihmissuhteitaan, koituu tekeminen koko perheen, talon hoitamisen välineitä tarjoavan teollisuuden, sen kaupan ja monen muun tahon hyödyksi. Oman edun tavoittelu onkin terve ja luonnollinen voima. Tämä ei kuitenkaan poista mahdollisuutta, että perheyhteisössä esimerkiksi isä saattaa alkaa toimia omavaltaisesti ja kontrolloida sekä puolisonsa että varsinkin lastensa tekemistä ylimitoitetusti. Isä saattaa omia varallisuuden käyttövaltaa itselleen ja sallia itselle asioita, jotka hän kieltää kaikilta muilta, myös puolisoltaan. Näinhän maassa toimittiin vielä 1960-luvulla, jolloin naiset eivät esimerkiksi päässeet ilman miesseuraa ravintolaan. Sivistyksen myötä arvot ovat muuttuneet ja perheiden toiminta tasa-arvoistunut. Haluaisivatkohan vaimot ja lapset palata yhteiskuntaan, jossa isät päättävät kaikesta?
Vastaavanlaista toimintalogiikkaa esiintyy kovin monessa yhteydessä. Taloyhtiössä vastuuhenkilöt toimivat omaa etuaan ajaessaan koko yhtiön hyödyksi, mutta voi myös käydä niin, että vahvat persoonat pääsevät hallitsemaan taloyhtiön asioita ja alkavat käyttää yhtiötä omien tarkoitusperiensä ajamiseen enemmistön edun kustannuksella. Niin ikään työtiimi voi toimia yhteisen edun parhaaksi, mutta ajautua huonoimmillaan palvelemaan vallankäyttäjän mieltymyksiä. Politiikka on demokratian toteutusväline, jossa sielläkin saatetaan ajautua pönkittämään omaa valtaa muka yhteisen edun nimissä. Altruismi on mahdollista, mutta käsittääkseni harvinaista. Onhan Venäjäkin olevinaan demokratia, vaan onko oikeasti meidän suomalaisten mielestä?
Jos oman edun tavoittelu voi ylipäätään kehittyä ahneudeksi, voi näin tapahtua myös yritysten toiminnassa. Yritykset nimenomaan pyrkivät kasvamaan eli valtamaan alaa eikä tämä onnistu ilman omaa määrätietoista otetta. Yritysten tarkoituksena on tuottaa asiakkaille jotain sellaista, josta asiakas on valmis maksamaan. Yritys ja sen tuotot tulevat siis maksavilta asiakkailta. Yrityksen mahdolliset sijoitustuototkin perustuvat kysynnän ja tarjonnan lain tuotto-odotuksiin. Osakeyhtiölaissa mainitaan erikseen, että osakeyhtiön yksi perustarkoitus on voitontavoittelu. Olen kuullut monen yritystoimijan sanovan edellä mainitun yritystoiminnan varsinaiseksi tarkoitukseksi. Mikäli yritystoiminta nähdään pelkkänä voitontavoitteluna, voivat kaikki kulut alkaa vaikuttaa liiallisilta, sillä kulut kaventavat voittoa. Tällöin ostamista tiukennetaan, tuotantokustannuksia pyritään laskemaan, palkkakuluja tarkastellaan kriittisesti ja niin edelleen. Näinhän tuleekin toimia, mutta ahne ihminen saattaa keksiä lisäksi, että tinkimällä hieman lopputuotoksen laadusta voidaan niin ikään parantaa tuottavuutta. Jos tarjoajalle ei ole vastavoimaa, ajaudutaan monopoliin, jossa myyjä sanelee ehdot ostajalle. Ei kuulosta markkinataloudelta, jossa ostavalla asiakkaalla on suurin voima myyjän suhteen. Ellei myyjän tarvitse kunnioittaa asiakasta, ajaudutaan huonolle tielle.
Epäilen, että ilman toimivia markkinoita ja asiakkaiden ääntä yrityslogiikka ohjaa tarjoajaa ahneuteen. Kokeillaan piruuttaan ahneuden nimissä pientä ketkuilua ja jos onnistuu, niin otetaan siitä uusi tapa toimia. Tällaiseen törmääminen ei ole mitenkään harvinaista. Näin tv-ohjelman, jonka mukaan erään tv-valmistajan tuotteista liian suuri osa pimeni muutaman vuoden käytön jälkeen. Syynä oli yksittäinen, muutaman euron hintainen huonolaatuinen osa, joka mitä ilmeisimmin oli tuotteessa tarkoituksellisesti. Yhdysvalloissa menettely johti joukkokanteeseen ja tv-valmistaja joutuikin korvausvastuuseen kuluttajille. Olisiko valmistaja toiminut näin ilman markkinoiden vaatimusta? Ei tietenkään. Samanlaisia haasteita kohtaamme esimerkiksi rakentamisessa, autojen parissa ja itse asiassa vähän kaikkialla.
Otan vielä yhden esimerkin. Kaivosyhtiö Talvivaara on pörssiyhtiö, jonka mahdollisesti realisoituvat ympäristövastuut saattavat jäädä veronmaksajien maksettavaksi. Onko tämä toimivaa markkinataloutta? Ahneus saattaa johtaa tilanteeseen, jossa yritys yrittää siirtää omia vastuitaan muille. Markkinat on paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Ilman kohtuullista tasapainoa markkinat eivät toimi. Ihminen pyrkii luontaisessa oman edun tavoittelussa parantamaan saalistaan ja ilman vastavoimia tämä johtaa ahneuteen. Asiakkaiden valitus on itse asiassa juuri se voima, jonka tarjoajat tarvitsevat tunnistaakseen mahdollisuutensa. Lisäksi tarvitaan toimiva yhteiskunta ympärille, sillä ilman yksilönvapautta ja yksilön oikeuksien tunnustamista ei synny markkinoitakaan. Ilman vastavoimia markkinatalous ei voi toimia. Yksittäisen yksilön valituksella ei ole markkinoilla merkitystä, mutta suuremman ihmisryhmän valitus otetaankin vakavasti. Tätä sietäisi miettiä, sillä markkinatalousmaat ovat kovia, mutta menestyneitä. Haluaisitko itse elää maassa, jossa ei ole kunnollista yksilönvapautta ja toimivia markkinoita?
