Johtaminen on mielekästä, monipuolista ja haastavaa työtä. Se ei sovi hienohelmoille, vaan johtamisessa joutuu laittamaan itseään peliin – halusi tai ei. Koen, että moni arvostaa ja kadehtiikin johtajia heidän hierarkkisesti hyvän asemansa ja palkkauksen johdosta. Koen niin ikään, että ainakaan kaikki kadehtijoista ei oikeasti tiedä mitä kadehtii. Pomon rooli ei ole aina helppo.
Pomon työhön kuuluu vallankäyttö ja tämä tietysti saa valtaa himoitsevia ihmisiä hakeutumaan pomoiksi. Luulisi, että vallankäyttäjäpomoja olisi runsaasti. Tällaisia pomoja on jonkin verran, mutta kokemukseni mukaan kuitenkin vähemmistö. Ylivoimainen enemmistö pk-yritysmaailman pomoista on kuitenkin kokemukseni mukaan sellaisia, jotka tekevät tosi asiassa muuta kuin pomon työtä. Syitä on useita, mutta haaste numero yksi on se, että pomot tekevät myyntiä, suunnittelua, hankintaa ja osallistuvat kovin moneen toimintaan, vaikka pitäisi johtaa. On hyvä, että pomolla on hyvä tuntuma asiakkaista ja markkinoiden kehityksestä ja miksei yleisesti kaikesta tekemisestä organisaatiossa, mutta jos pomo keskittyy arkitöihin, kuka hoitaa pomon hommat?
Ihminen on laumaeläin ja siitä syystä, että lauma saisi yhdessä tehokkaammin ruokaa ja turvaa. Missä lauma, siellä hierarkia. Johtaminen on itse asiassa laumaeläinten parissa niin kova fundamentti, ettei sen yli oikeastaan voi kävellä, vaikka haluaisi. Ihmisryhmä ei voi elää arvotyhjiössä eikä ilman johtamista. Yksilöllä on aina jotkut arvot, jotka ohjaavat yksilön tekemistä. Ryhmällä asia on aivan samoin ja ryhmän tekemisen ohjaavia arvoja kutsutaan toiminnan punaiseksi langaksi tai hienosti strategiaksi. Ja ryhmässä johtajuus on aina olemassa – joko ryhmän sisällä tai ulkopuolella, mutta ryhmä ei käytännössä toimi ilman johtajuutta.
Johtajien johtamisen laiskuutta perustellaan sangen usein kiireellä. On kuulemma kova työpaine niskassa eikä kulujen kasvattamiseksi voida rekrytoida ylimääräisiä ihmisiä, josko osaavia sellaisia olisi tarjollakaan. Tämän vuoksi moni pomo näkee vastuullisuutena sen, että osallistuu tuottavaan työhön. Arkityöhön sotkeentuminen katsotaan tärkeäksi joustavuudeksi asiakastoimitusten edessä. Kohtuullisissa rajoissa tämä on hyödyksi, mutta lapsi menee tässäkin helposti pesuveden mukana. Pomon perspektiivi hämärtyy ja hän unohtaa, että yhden ihmisen työtä säätämällä teho on paljon huonompi, kuin säätämällä useamman työtä. Pomo ei ole pomona sattumasta, vaan laumaeläinten johtamistarpeen vuoksi. Muuhun pomoa ei tarvita.
Jos tekijät ovat alansa huippuammattilaisia, ei aktiivista ohjaamista tarvita. Mutta kuinka moni tiimi koostuu vain huipputekijöistä? Näitä voi olla joukossa mukana, mutta selvä enemmistä työntekijöistä on kuitenkin tavallisia, sinänsä hyviä toimijoita, jotka ammattilaisinakin odottavat pomolta tukea työhönsä ja kehnouksien kehittämistä paremmalle tolalle työn sujuvuuden parantamiseksi. Eihän tämä ole mahdollista ilman kunnollista johtamistyötä. Tekijöillä ei ole aikaa eikä välttämättä osaamista kehittää toimintaa eikä sitä paitsi valtuuksiakaan.
Moni yritys on kehittänyt prosessejaan toiminnan sujuvuuden vuoksi ja hyvä niin. Prosessi ei itse tee asiakastuotosta, vaan se tekevät ihmiset ja koneet heidän ohjauksessaan. Kuinka prosessikehityksestä otetaan hyöty irti, jos pomot eivät ohjaa ja kehitä ihmisten toimintaa samalla? Pomojen arkityö säästää resursseja hetkellisesti, mutta jatkuvana toimintatapana maksaa persnettona ihmisten epävarmuuden ja virheellisten toiminnan vuoksi. Pyydän pomoja keskittymään pomohommiin, sillä arkityönne tulee työnantajallenne kalliiksi.
