Yritystoiminta elää asiakkaidensa rahoilla. Tämän johdosta asiakkaiden rooli on yritystoiminnan ydinasioita. Eihän se toki oman ahneuden edelle mene, vaikka asiakkaan on joskus sanottu olevan kuningas. Se lienee kuitenkin selvää, että asiakas on tärkeä itse asiassa kaikessa työssä, sillä muita vartenhan ansiotyö tehdään.

Tarvitsemme Suomessa perustyötä, mutta kasvavassa määrin jalostuneempaakin työtä, sillä perustyölle ei riitä maksajia, ellei suuri osa kansasta tee osaamista vaativaa ja lopputuloksen jalostamiseen tähtäävää työtä. Näitä jalostuneita töitä lienevät esimerkiksi tutkimustyö, erilainen neuvonta- ja suunnittelutyö, vaativa terveydenhoidollinen työ tai uusien teknologisten ratkaisujen kehittäminen.

Arkisemmissa töissä asiakkaan mielipidettä voidaan kunnioittaa hankalahkoissakin tilanteissa. Mutta työn jalostaminen eli uusien, vaativampien ratkaisujen hakeminen jää syntymättä, jos lähtötilaongelmaa ei voi tunnistaa ja tunnustaa. Saatamme olla tilanteessa, jossa asiakas esittää näkemyksiään vaateina, joita ei voida kunnioittaa järkevän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Eihän lääkäri voi ohittaa potilaansa merkittävää ylipainoa tai suurta päihteiden käyttöä ja on vain niin, ettei potilasasiakas hyödy lääkärin elämäntapaneuvoista, ellei pysty tarvittaessa kohtamaan ongelmiaan. Tämä taitaa olla yleinen haaste neuvontatehtävissä eli kuinka sanoa asiakkaan käytökseen liittyviä, osin henkilökohtaisiakin ongelmia siten, ettei asiakas pillastu. Kaikki eivät virheitään halua kohdata.

Vuosituhannen vaihteessa huhuiltiin tiedon merkityksen noususta ja sen myötä osaamisen noususta kirjaimellisesti merkittävimmäksi pääomaksi. Raha kuulemma hakeutuu parhaiden ideoiden äärelle ja rahaa kai maailmassa on enemmän kuin koskaan. Itselleni jäi idealistinen ymmärrys, että nyt voi alkaa hamuta menestystä osaaminen edellä. Ehkäpä voikin, mutta ei maailma tässä asiassa ole mielestäni suurta muutosta tehnyt. Kovin monen hyvänkin idean toteutuksen esteenä on persaukisuus. Rahan sijoittaminen uusiin hankkeisiin on riski, johon rahamiehet suhtautuvat harkiten ja varovaisesti. Kuka antaa rahojaan toiselle vastineetta, joten riskirahakin vaatii vastineensa eli usein omistusta. Jos tärppää, niin herkut jaetaan normimeiningillä osakeyhtiölain pohjalta, kuten aina ennekin. Ja jos tarkastellaan vallankäyttöä arkiliiketoiminnan tasolla hyvin menestyvissä yrityksissä, niin haluaisinpa tavata sellaisen omistajan, joka on valmis antamaan päätösvallan osaajille. Ei pidä pettyä, jos kuitenkin havaitsee omistuksen roolin ylittävän kaiken muun. Vaikutelmani on, että osaajat korostavat osaamisen roolia ja rahamiehet rahan. Repikää siitä toimintatapojen muutosta.

Tunteiden rooli on ihan oikein noussut esiin myös työelämässä. Miksi piilotella asiaa, joka esiintyy joka tapauksessa kaikkialla muodossa tai toisessa. Aikoinaan lanseerattiin termi tunneäly, joka on mielestäni hyvä. Se kai kuvaa tunteen ja älyn mielekästä liittoa. Tämä ei toteudu ääritilanteissa, joissa tunneilmaisut suorastaan kielletään tai tunnepohjaista, voimakasta sitoutumista edellytetään ilman oikeutta arvosteluun. On se metkaa, että ollakseen tunnetasapainoinen tarvitseekin järkeä. Faktoja ylikorostavat unohtavat faktan, että tunteita ei voi menetyksellä ohittaa. Tunteelliset taas pitävät oikeutenaan rajata maailma niihin arvoihin, jotka sopivat heidän elämäänsä. Tunteiden merkitystä ei siis sovi vähätellä työelämässä, mutta villoja tunteista saa aikaan vain jokseenkin järjellisten ihmisten kanssa.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail