Työpaikoilla toimivat työntekijät ja työnantajat. Viimeksi mainittu itse asiassa hieman hymyilyttää. Että työtä antaa jokin ihminen. Näin yrittäjä-konsulttina harmittelen, kun aivan liian harva työnantaja antaa minulle työtä. Ettei vain vika olisi minussa? Ja olisiko niin, ettei työtä enää haluta antaa, vaan enemmänkin ostaa työpanosta? Lisäksi perinteinen työn antaminen tekijöille kuuluu enemmänkin alkutuotantoon ja menneen ajan teolliseen tuotantoon. Tätä nykyä teolliset tekijätkin ottavat usein tietojärjestelmistä työnsä ja toimivat kovin monessa asiassa itseohjautuvasti. Työnantaja taitaa olla menneitä aikoja kuvaava termi yhteen- tai erikseen kirjoitettuna.
Hieman hassulta vaikuttaa myös kehityskeskustelu. Siinä mitä ilmeisimmin haetaan dialogia esimiesten ja alaisten välillä, jotta voitaisiin kehittyä. Olisiko väärin ajatella, että kehityskeskustelun ytimessä on palaute? Jos näin on, ajaudumme termin kanssa kaltevalle pinnalle. On se kumma, jos palautetta annetaan vain kerran tai kaksi vuodessa. Eikö palaute ole kehittymisessä aivan oleellisessa roolissa ja palautetta tulisi saada kaiken aikaa? Ihminen kehittyy käsitykseni mukaan parhaiten, kun tekemistä arvioidaan pienemmissä erissä esimerkiksi projekteittain. Mitä se kertoo keskusteluyhteydestä työpaikoillamme, jos kehittymiseen pitää varata erikseen aika kerran vuodessa? Eikö sentään epävirallista palautetta kehittymisestä voine antaa koko ajan? Ja ura- tai kehityspolun suunnittelu tuo kehittymiseen pitkäjänteisyyttä eikä tuttujen kesken tarvitse väkisin keksiä kehitysjuttuja.
Oppilaiden sanotaan käyvän koulua, vaikka oppimisen yrittämisestä lienee kysymys. Meillä on siis myös koulunkäyntiavustajia, joiden nimike viittaa siihen, että jotkut oppilaat tarvitsevat avustajaa kyetäkseen ylipäänsä käymään koulussa. Kyse lienee kuitenkin oppimisen tukihenkilöstä. Kirkollisessa elämässä suoritetaan piispantarkastuksia, jossa piispa tarkastaa seurakunnan ja sen toiminnan. Nimi viitta suoraan maisteltuna(ja erikseen kirjoitettuna) siihen, että piispaa ja hänen toimintaansa tarkasteltaisiin, mitä ei tietenkään tehdä, sillä eihän Suomessa johtamista mitata muuten kuin lopputulosten perusteella.
Johtajien tulisi nimekkeen mukaan johtaa toimintaa. Tämän avuksi organisaatioissa tapaa olla johtoryhmiä. Eikö vain nimi viittaa siihen, että johtoryhmässä puhutaan johtamiseen liittyviä asioita? Tosi asiassa siellä keskimäärin kuitenkin vain kytätään menneen ajanjakson tuloksia eli sitä, kuinka organisaatio on suoriutunut tarkasteltavassa ajanjaksossa. Tuloksia ei kuitenkaan voi johtaa, joten on aika erikoista, että johtajat käyttävätkin yhteistä aikaa vallan muuhun kuin johtamiseen.
Sen sijaan pidän aika onnistuneena nimikettä sairaanhoitaja, joka viittaa aivan oikein siihen, että hoidetaan sairaita, terveitä ei siis tarvitse hoitaa. Tosin sairaanhoitajillakin, etenkin nuorilla, lienee terveiden parissa niin sanottuja hoitoja, mutta se taitaa olla hieman eri asia.
