Energia on maallikkokäsitykseni mukaan ollut kuuma aihe jo pitkään ja oletan olevan myös tulevaisuudessa. Kuinka kyetä tuottamaan energiaa ympäristöystävällisesti ja kohtuuhinnalla? Tämän ratkaisijalla luulisi kysyntää piisaavan. Olen usein ajatellut, että me suomalaiset tuhlaamme sen verran energiaa elämässämme, että ottamalla tuhlaamamme energian hyötykäyttöön, voisimme päästä energiahuolistamme kenties lopullisesti.
Yksi tie voisi olla luonnollisesti tuotetun energian hyödyntäminen tuuli- ja aaltovoiman tapaan. Ehdotankin henkisen energiavarannon hyödyntämistä kansalaisten ja yritysten hyväksi. Suomessa tavataan olla melkoisia jörriköitä ja pitää huonoa mieltä aina kun mahdollista. Jos tämän jurnotuksen sisältämän negatiivisen energian saisi muunnettua verkkosähköksi, voisimme lämmittää melkoisen joukon kotimaisia omakotitaloja pilahinnalla.
Toinen merkittävä henkisen energian lähde olisi ilman muuta kateus. Tämä suomalaisille rakas tunneilmiö tuntuu syvällä rinnassa ja aiheuttaa erinäisiä sydämen pamppailuja sekä pahuksen voimakkaita mielenliikkeitä ja ärsytystä. Tätä potentiaalista energiamuotoa voisi surutta ajatella ainakin pakkashuippujen varavoimalähteeksi, sillä sen verran varmasta, pitkään testatusta ja koko maassa esiintyvästä energialähteestä on kyse.
Kolmas olisi poliittisten päätösten tekemättömyydestä aiheutuva tuskasteluhukkalämpö, joka vaikuttaa nykyisin sangen pysyvältä ja varmalta energialähteeltä. Tässä olomuodossa erityisesti vanhan liiton poliitikot lupaavat liikoja eivätkä päätä mitään ja viisi miljoonaa kansalaista repii hiuksia päästään ja tuskailee päättämättömyyttä. Lisäksi poliitikot tuottavat runsaahkosti aivopieruja, joiden sisältöarvo on kuivaan lantaan verrattavissa. Siinä kyllä mentäisiin fossiilisten polttoaineiden puolelle, mutta jotenkin aivopierutkin tulisi hyödyntää.
Neljäs ja ehdottomasti suositeltava uusenergiamuoto syntyisi uusien ideoiden alas ampumisen taustalla vaikuttavasta puolipatologisesta kiukusta. Onhan selvää, että juurikaan mikään muu uusi idea, kuin kansalaisten suoran rahallisen tuen holtiton lisääminen, ei saa maassamme kannatusta. Voisimme jopa ajatella, että kuntien yhdistymisneuvottelujen ja uusien yritysideoiden kehittämisen yhteyteen perustettaisiin lataamo, joka saa energiansa kaikkien esitettyjen ideoiden vastustamisesta aiheutuvasta tunnemyrskystä ja huutamisesta. Varsinkin tässä yhteydessä esiintyvää ääneen mekkalointia tuntuu riittävän, kunnes huutajia pyydetään kertomaan tolkullisia aikaansaannoksia vastuunkantotyöstään. Vasta silloin tulee yleensä hiirenhiljaista.
Viimeisenä uusenergiaehdokkaana listassani on kritiikin kohtaamisen aiheuttama tunnemyrsky ja selittely. Siinä syntyvä lämpö, korkeat ääniaallot ja kritiikinesittäjän väärään esitystyyliin vetoamisen aiheuttama kokovartalotärinä tulisi saada talteen pikimmiten. Omakohtaiset kokemukset osoittavat, että yhdeksässä työpaikassa kymmenestä kritiikinsietokyvyn puute aiheuttaa massiivisia päristyksiä ympäri maan, joten energiansiirrosta aiheutuvat kustannukset hävikkeineen jäisivät marginaalisiksi. Kyse olisi todellisesta paikallisenergiatuotannosta. Vuosikymmenien yrityksistä huolimatta emme juuri ole edenneet kritiikin sietämisessä, joten suhteellisen varmaksi energialähteeksi tämänkin voinee nimetä.
Hyvät viisaat ja muut älyköt. Olkaapa hyviä ja pöllikää ideani surutta. Pelko pois ja siitä vaan henkisen hukkaenergiamme talteenottoa kehittämään.
