Suomesta puuttuu yrityksiä, joilla olisi vientikilpailukykyä. Olen ymmärtänyt, että maassamme tuotetaan innovaatioita, mutta niitä ei osta kaupallistaa. Vajaan 30 vuoden työelämäkokemukseni aikana on koko ajan valitettu, etteivät suomalaiset osaa markkinoida. Minusta väite pitää paikkaansa. Miksi näin on? On jälleen rajua yksinkertaistamista esittää yksi syy, mutta epäilen pääsyyksi asennevammaa. Maassamme oli pula rahasta ja tuotteista vielä sotien jälkeen. Ei ollut ostajia, mutta ei oikein tarjontaakaan. Moni nykyihmisen kaupasta ostama tuote tehtiin tuolloin itse, kuten vaatteet. Teollistuminen tarjosi monelle maaseutunuorelle mahdollisuuden omiin ansioihin ja kohtuuhintaisiin tuotteisiin. Kauppa alkoi käydä
Tehtaat olivat tuotantokeskeisiä eli tarjonta sai kelvata sellaisenaan. Sosialismin varjossa eläneille sekin kelpasi eikä tavallisten asiakkaiden mielipiteillä ollut sen johdosta keskeistä roolia. Jos ei kelvannut, piti tehdä itse tai sai olla ilman. Markkinointi oli oikeastaan vain idioottimaista mainontaa ja liioittelevien myyntitykkien puheita. Tämän johdosta kansa oppi ajattelemaan, että markkinointi on halpamaista huijausta ja että hyvä tuote myy itse itsensä. Vaan ei taida hyväkään tuote herättää tuhansien kilometrien päässä maastamme väristyksiä, ellei tuotteesta ole kuultu mitään.
Suomesta puuttuu myös muutoskykyä ja joustavuutta. Moni nykyinen yritys menestyisi, kunhan pystyisi parantamaan tarjontaansa uudistamalla sitä tai tekemällä nykytuotantoa kustannustehokkaammin. On vain niin, ettei aikuisia voi pakottaa muuttumaan. Muutenhan yritysten asiakkaat, omistajat ja peräti valtionjohto olisivat jo kauan sitten komentaneet yritykset kilpailukyvyn nostamiseen. Suomalainen johtaminen on sellaista, jossa ei liiemmin keskustella eikä uskalleta ottaa riskejä. Kun ei keskustella, niin ei voi syntyä kovin hääviä muutoshaluakaan ja kun muutokseen ei voi pakottaa, niin siihen se muutos alkoi tyssätä. Ja siihen, ettei riskinottohalua ole.
Ihminen, jolla ei ole menetettävää, ei kaihda riskiä. Yrityksissä tosiasiallista riskiä kantavat omistajat eli siis heillä on oltava menetettävää, koska riskinottohalua ei ole. Kun tähän lisätään, ettei suurimmalla osalla ihmisistä ole kykyä riskinottoon, niin kokonaisuus alkaa olla valmis.
Jos emme oikeasti arvosta markkinointia emmekä näe johtamista palveluammattina, kehittymisemme kärsii pahemman kerran. Mitä hyötyä yrityksen toiminnasta on ilman kannattavia asiakkaita? Ja mitä virkaa johtamisella on, ellei se saa ihmisiä ohjattua haluttuun suuntaan? Surkuhupaisinta tässä on, että meillä on käsitykseni mukaan tieto ja osaaminen kummastakin aiheesta. Vika on ensisijaisesti asennepuolella. Näihin ongelmiin tulisi tarttua heti, mutta niinköhän tapahtuu? Odotellaan sitten vain, että asiakkaat alkavat taas ostaa vanhalla tavalla tuotettua vanhaa tarjontaamme entisaikojen malliin. Ja jatketaan hokemista, että valtio ei hoida asioitaan ja menestymättömyytemme syy on siinä.
