Kumpaa uskotte enemmän, sanoja vai tekoja? Arvaan keskimääräisen suomalaisen luottavan enemmän havaitsemiinsa tekoihin, sillä puheita on helppo liioitella. Liike-elämän vaikuttajat tapaavat esittää itsensä ja asiansa kokolailla paremmassa sävyssä, kuin mitä todellisuus on. Korostan, että kuulun itse tähän pässinpäiseen ihmisryhmään eli en ole muita parempi tässä asiassa.
Asiakastyö on usein esillä johtajien puheissa. Asiakas on tunnettava ja asiakkaiden luona on syytä vierailla tasaisen usein. Arvostetun Slush-tapahtuman yhteydessä olleessa haastattelussa siteerattiin Jorma Ollilaa, joka oli kannustanut kannanotossaan ihmisiä lukemaan, mutta ei liikaa. Tätä haastateltavat tulkitsivat niin, että pelkällä teorialla ei pärjää, vaan on opeteltava myös käytännössä. Suomalainen asiakaskohtaaminen on jäykkää ja tuotekeskeistä, jossa ollaan sosiaalisesti hieman hukassa. On usein naurettu, että ulkomaanelävien tapaamisissa suomalaiset hakeutuvat keskustelemaan keskenään, kun vieraat ihmiset ja vieras kieli pelottaa.
Kuinka voidaan ajatella hyödynnettävän asiakaskohtaamisia, jos sielu lepää tuttujen ihmisten kanssa toimiessa? Asiakaskohtaamisista tulee väkinäisiä ja tuotepohjaisia ja tämä on yksiulotteista sekä luonteeltaan teknistä. Siksi suomalaisten yritysesittelyt noudattavat kaavaa ”kiitos että sain tulla, meidän yritys tekee tätä, tässä organisaatiomme ja tuotteemme ja onko kysyttävää”. Markkinoinnin tarkoituksena on tuottaa materiaalia, jolla yritys erottuu edukseen kilpailijoistaan, mutta meillä asiakaskohtaamisissa toistetaan kymmeniä vuosia vanhaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Onko teistä uskottavaa ajatella, että em. tyylin toimija on kiinnostunut kohdeyleisöstään?
Johtajat tapaavat julkisesti korostaa hyvän henkilöstön merkitystä. Kovin usein on kuitenkin niin, ettei ihmisten johtamiseen ole edes aikaa. Kasvamisen vimmassa pomojen aika kuluu palavereissa ja erilaisia raportteja laatiessa. Tärkeitä asioita nekin, mutta eihän johtaminen ole pelkkää palaverointia ja analyysiä. Johtaminen typistyy liian usein johtamisen suunnitteluksi, jolloin henkilöstö jää taustalle. On aika romanttista ajatella, että kaikki ihmiset motivoituisivat pelkästä tilaisuudesta työskennellä. Lisäksi moni johtaja osallistuu kiireestä huolimatta erilaisiin tapahtumiin. En oikein ymmärrä osallistumisen perusteita, koska moni tärkeämpi tehtävä odottaa jonossa ja aiempien tapahtumien ideat ovat nekin toteuttamatta. Mutta tilaisuuksissa lienee kiva käydä, miksi pomot niissä muuten liikkuisivat.
Liiketoiminnan suunnittelu on johtajien perustyötä ja tärkeää sellaista. Miksi kuitenkin niin moni johtaja kokee, etteivät suunnittelun hedelmät toteudu käytännössä? Mitä hyötyä on suunnittelusta ilman toteutusta? Johtajat puhuvat kyllä strategioista, mutta käytäntöön vieminen ontuu. Kokemukseni mukaan strategiamateriaali on aivan liian laajaa ja vaikeaselkoista henkilöstön ymmärrettäväksi. Strategiatyö jää helposti kesken eikä asioita ajatella loppuun saakka, jolloin henkilöstö päätyy tekemään töitä jokseenkin entisellä tyylillä. Tällöin yritys ei kykene uudistumaan.
Sokerina pohjalla on, että yritykset apinoivat toistensa toimintatapoja aivan liikaa. Niin toimien päätyy varmuudella punaiseen mereen taistelemaan kannattavuudesta kilpailijoiden kanssa. Moni pomo osaisi toimia toisinkin, kunhan vain uskaltaisi ajatella itsenäisesti. Lisäksi on tärkeää ymmärtää jakaa valtaa, sillä johtamiselle ei jää aikaa, jos yrittää kontrolloida lähes kaikkea tekemistä. Kontrollitarve kertoo epäluottamuksesta ihmisiä kohtaan ja silloin on jossakin oltava vikaa. Kontrolliuskoinen luo mittavan hallintokoneiston, joka ei tuota asiakaslisäarvoa. Siitähän yritys kuitenkin elää.
