Yritysten koulutustarjonta vaikuttaa kirjavalta ja varsin laajalta. Olen vuosien varrella kiinnittänyt huomiota tiimitoiminnan tehostamiseen ja ylipäänsä kehittämiseen liittyviin palveluihin. Olen jo vuosikymmeniä kohkannut ns. pehmeämpien arvojen ja toimintatapojen merkityksestä yrityksissä. Se, että sosiaaliset taidot kasvavat ja ihminen kehittyy ihmisenä, on tärkeä pohja työelämässä. Mutta ilman tavoitteellista ja realistista kokonaisnäkemystä ja toimintatapaa moni hyvä asia jää ilman mahdollisuutta toteutua arjessa.
Viitisentoista vuotta sitten työnohjaus vaikutti olevan ainakin joissakin piireissä suosittua. Oikeassa paikassa se lienee tolkullista vieläkin, mutta olen kuullut myös, että työnohjaus typistyy helposti mukavaksi keskusteluksi ohjaajan ja ohjattavan välillä ilman todellista kytkyä työelämään. Mitä ihmeen hyötyä sellaisesta on?
Ryhmädynamiikka kuuluu myös teemoihin, jotka on helppo sinänsä hyväksyä ja niitä kannattaa. Kuinka hyvin ryhmädynamiikan kehitystyö jää pysyväksi toimintatavaksi työpaikoille? Jähmeät suomalaiset ovat kokemukseni mukaan kankeita muuttumaan ja tämä pätee erityisesti sosiaalisia taitoja vaativissa asioissa. Siitä huolimatta koko joukko asiantuntijoita tarjoaa palveluita nimenomaan ryhmätoiminnan tehostamiseen. Viimeisin havaintoni on, että sinänsä hyvä ja harrastajapohjalta toimiva improvisaatioteatteriryhmä on alkanut tarjota tiimitoiminnan tehostamispalveluita improvisaation avulla. Siis ihmiset, joilla ei ole kokemusta, saati muuta ammattitaitoa asiakokonaisuuden käsittelemiseksi, tarjoavat kylmän viileästi ihmisten välisen kanssakäymisen tehostamista työympäristössä. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se kun maksaa!
Julkisella puolella toimii erilaisia yritystoiminnan tukemistöissä olevia ihmisiä, kuten yritysasiamiehiä. Näitä on toiminut kuntien palveluksissa useita vuosikymmeniä ja ymmärrän, että yritystoiminnan tukihenkilöiden suurimpia ansioita ovat erilaisten yritystukien kanavoiminen alueen yrityksiin. Lisäksi hyötyä lienee löytynyt erilaisten hankkeiden pohjalta, jossa julkisen puolen yritystukihenkilöt ovat organisoineet tapaamisia potentiaalisten asiakkaiden kanssa jossain uudessa ympäristössä, kuten vientimarkkinoilla. Yritykset ovat virkamiehiä parempia yritysosaajia ja niin sen tulee ollakin. Aika usein, kun uusi julkisen puolen yritysyhteistyöhenkilö aloittaa tehtävässään, hän kertoo ”laittavansa hanskat käteen” tai ”myyntihampaat suuhun ja lähtevänsä kentälle”. Tällä kai halutaan viestiä, että kyse ei ole virkamiesmäisestä paperinpyörittäjästä, vaan tässä pyritään ja kyetään aitoon yhteistyöhön yritysten kanssa.
Kunkin alueen yritysten tarpeet ovat lopulta melko staattisia. Virkamiehen tai poliitikon kentällä laukkaamisesta tuskin saadaan kovinkaan uutta tietoa muusta, kuin toiminnan viime hetken tunnelmista. Kyse on jatkossakin tukirahan järjestämisestä ja yhteyksien luomisen auttamisesta. Muuhun tukihenkilöt eivät osaamistaustansakaan vuoksi keskimäärin pysty. Mutta antaahan se sanojalle mukavan säväyksen puhua kohderyhmäuskottavan kuuloista kieltä. Näiden rajallista hyötyä tarjoavien ihmisten palvelut esitetään kuitenkin selvästi joitakin ongelmia ratkaisevina palveluina. Näin voi olla, kunhan ratkaisu osataan rajata riittävän selvästi. Todellisten yritystoiminnan ongelmien ratkaisu on kuitenkin paljon haastavampaa.
