Suomi elää yritystoiminnasta ja näin ollen yritykset ja yrittäjät ovat meille tärkeitä. Niin ne ovat kaikkialla maailmassa. Suomessa suuret yritykset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana vähentäneet työntekijöitä, kun taas pk-yritykset ovat lisänneet. Olen kuullut sanottavan, että yrityselämän kasvun on tultava pk-yrityksistä.
Yrityksen pyörittäminen omilla tai omalla riskillä lainatuilla rahoilla ei ole ihan helppoa. Omistajajohtaja vastaa tällöin kaikesta, toisin kuin palkkajohtaja. Suomessa pk-johtajat ottavat ansaintalogiikan tosissaan ja satsaavat siihen. Tämä on tietysti viisasta ja yritystoiminnan perusta. Vaikutelmani kuitenkin on, että tämä ajattelu johtaa eräänlaiseen putkinäköön, jossa asiakaslaskutustyön ja yritystoiminnan välille vedetään yhtäläisyysmerkki. Ansaintalogiikan pyörittäminen on kuitenkin yhtä kuin asiakastilausten toimittaminen ja laskuttaminen eli yrityksen ydinprosessin toiminta. Onko niin, ettei markkinointia, tuotekehitystä, henkilöstö- ja talousosaamista, hallintoa sekä johtamista tarvita lainkaan?
Yritystoiminnan laajentaminen tarvitsee eritysesti riskinottokykyä ja liikemiesvaistoa, joita on yhdistelmänä lopulta melko harvalla. Liiketoiminnan kasvulla vaikuttaa olevan rajansa myös, jos johto ei pysty organisoimaan ja motivoimaan ihmisiä uusien vaatimusten edessä. Kuinka vallata uutta markkinaa, mikäli markkinointi koetaan turhana? Kuinka muuttaa työtehtäviä, mikäli ei ota aikaa keskustellakseen alaisten uusista tavoista tehdä? Kuinka motivoida aikuisia ihmisiä muutokseen pelkästään kertomalla omia näkemyksiä maailman muuttumisesta?
Moni yrittäjä on kilpailullinen ja menestysnälkäinen. Tämä on tietysti tarpeellista, mutta johtaa ylimitoitettuna mainitsemaani putkinäköön. Omistajavetoisissa yrityksissä tehdään asiakaslaskutustöitä ja muita töitä tehdään, jos ehditään. Jos ei ole laskutustöitä, väki lomautetaan ja yritys yrittää selvitä, jos taas on runsaasti töitä, painetaan niitä asiakaslaskutustöitä ja muu tekeminen siirretään tuonnemmaksi? Kuinka tällaisessa kulttuurissa voidaan aikaansaada kehitystä ja kasvua muuten kuin olemassa olevien asiakkaiden lisätilauksista?
Ajatukseni ovat ristiriitaisia. Toisaalta koen ihan aidosti, että pk-yritykset ovat tärkeitä. Toisaalta taas koen, ettei pk-logiikalla voida synnyttää kansainvälisen tason osaamista, kun omistajat ovat ylikorostuneen kiinnostuneita perustekemisestä eli tuotetoimituksista ja laskutuksesta. Omistajajohtajat ovat keskimäärin suoraviivaisia bisnesihmisiä, eivät johtajia ja tässä se ongelman ydin piilee. Arkityönjohtajan asenne ei yllä johtajatasolle! Suurimmasta osasta kohtaamiani pk-yrityksiä on puuttunut johtaminen. Managereiden käskemistä riittää, mutta johtajatason kokonaisuuden ohjaamista ei juurikaan. Todella harva omistajajohtaja voisi toimia palkkajohtajana jo ihan persoonallisten toimintatapojen vuoksi.
Tässä on omistajajohtamisen ydinhaaste – johtamisosaaminen. Johtaja ei johda, vaan pyörittää yritystä itselleen sopivalla tavalla. Jos tuotteet ja laskutus ylikorostuvat sosiaalisen älyn edessä, ei lopulta asiakkaiden, saati henkilökunnan mielipiteillä ole väliä. Asiakkaita palvellaan teollisuudesta kopioidulla, mekaanisella mallilla ja työntekijöiden sisäisen motivaation hyödyntäminen poljetaan käskyjen alle. Pystyykö yritys kehittymään ajan mukana tuollaisella toimintatavalla?
Jalostusarvon noususta ilman tietotyön osuuden lisäämistä saa haaveilla. Kuluja voi saneerata tappiin saakka eikä meillä ole sellaisessa pelissä mahdollisuuksia Kiinaa tai Intiaa vastaan. Jalostunut työ vaatii uuden tekemistä tulevaisuutta ajatellen ja motivoituneita sekä joustavia tekijöitä toteuttajiksi. Ei vaan onnistu peruspäälliköinnillä.
