Maamme on muuttunut viime vuosikymmeninä siten, ettei korkea koulutus ole tae työpaikasta. Itse asiassa meillä on ollut melkoinen määrä työttömiä tohtoreitakin. Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää useasta syystä, sillä se, että erityisesti korkeasti koulutettu on työtön, on kiusallista henkilölle itselleen. Lisäksi koulutukseen käytetty yhteiskunnan panos valuu niiltä osin hukkaan ja työttömyydestä aiheutuvat kulut kasvavat. Matalasuhdanteen aikana tavataan peräänkuuluttaa työttömien aktivointia. Tämä on kokonaisuutena mielestäni oikein, mutta rajansa kaikella.
Uskon, että maassamme tarvitaan jatkossakin ns. perustyötä, kuten tehdastyö, siivoaminen ja lastenhoito. Se lienee kuitenkin selvää, ettei maassamme voi elää samalla tavalla matalan jalostusasteen töillä, kuten 2000-luvun puoliväliin saakka. Haasteet eivät pääty tähän. Automaation ja tekoälyn sanotaan korvaavan myös korkean jalostusasteen töitä. Nyt jo puhutaan, kuinka esimerkiksi kirjanpitoon, lakiasioihin ja ohjelmointiin liittyvää työtä siirtyy keinoälyn tekemäksi. Tällöin ihminen on ”tenkkapoon” edessä.
Työttömyys ei ole hyvä vaihtoehto normaaliin elämään pyrkivälle ihmiselle. Ellei oman alan töitä saa, lienee parempi vaihtoehto tehdä muita töitä, ettei ajaudu täysin työmarkkinoiden ulkopuolelle. Mutta se, että korkeasti koulutettuja ihmisiä aletaan ohjata työllisyyden hoidon nimissä esimerkiksi siivoojiksi, ei kuulosta järkevältä. On toki järkevämpää pitkällä aikavälillä tehdä tuottavaa työtä, mutta eikö kaikkien kannalta paras vaihtoehto olisi, että korkeasti koulutettu tekisi aivotyötä? Mitä järkeä on heittää valtava opiskelutyö ja osaaminen yli laidan? Olisiko näin ollen mahdoton ajatus, että korkeasti koulutettuja työttömiä autettaisiin jalostamaan osaamistaan? Jos tässä onnistuttaisiin, saataisiin ihmiset jalostuneempiin töihin ja tämä hyödyttäisi koko yhteiskuntaa paremmin.
Yliopistojen perusoppi on tieteelliseen tutkimukseen liittyvä koulutus ja analyyttinen ajattelu. Tämän opin jalostaminen käytäntöön ei ole ihan helppoa ja vaatii osaamista. Jos korkeasti koulutettu työtön on nuori, ei tätä jalostusosaamista ole välttämättä muodostunut. Mutta ei sitä koskaan muodostukaan, mikäli henkilö ei painiskele asian parissa. On mielestäni keskeistä, että korkeasti koulutettu saisi osaamisestaan irti sellaista, joka on jollekulle hyödyksi. Tästä se työ syntyy.
Ilman työkokemusta oleva ja korkeasti koulutettu tulisi saattaa koulutusta edes kohtuullisesti vastaaviin töihin rimaa laskemalla. Se, että saa kokemusta ja oppia, jota voi myöhemmin jalostaa, on ehdoton edellytys jatkoon pääsylle. Työkokemusta jo omaavia tulisi opastaa saadun opin hyödyntämiseen. Silloin kyse on juuri sen saadun analyyttisen opin käyttämisestä omaksi ja muiden hyödyksi. Onhan tällainen aivan eri asia, kuin että maisteri siivoaa pienellä palkalla ja tuskailee osaansa. Koulutettua työtöntä voitaisiin ohjata selvittämään mahdollisten työnantajien haasteita ja alan kehitysnäkymiä. Tämän pohjalle voisi ajatella rakennettavan jotain sellaista, jota organisaatio tarvitsee ja jonka mahdollistaisi tarjoajan työllistymistä. Jos ei tällä tavallakaan pääsee eteenpäin, niin sitten vaikka siivoojaksi.
Osaamisen jalostaminen on tyypillistä ohjaamisapua vaativaa tekemistä esimerkiksi yrityselämän asiantuntijoille ja esimiehille. Hekään eivät osaa kaikkea ja kehittyäkseen tarvitsevat asiantuntijoiden apua työnsä tehostamiseksi. On aivan selvää, ettei työttömänä olevat, pitkälle koulutetut ihmiset voi olla parempia tässä, joten osaamisen jalostamisen apu olisi hyödyksi.
