Motivoivan johtamisen kannattajana uskon, että pomon tulee arvostaa johdettaviaan ja jotta ihmisten välinen kanssakäyminen onnistuu ylipäänsä, tarvitaan ihmisten välille asiallinen luottamus. Johtaminen on palveluammatti, jonka tarkoituksena on saada ihmiset tekemään tarkoituksenmukaisia töitä. Näinhän se on, mutta ihan tuollaisena asiaa ei voi nielaista.
Ajatelkaapa normaalia kanssakäymistä työn ulkopuolella. Esimerkiksi 40-vuotta sitten ihmiset vierailivat toistensa luona ilman sen kummempia sopimisia, sen kun ilmestyivät vierailulle tuttujensa tykö. Tänä päivänä halutaan olla omissa oloissa, tuttuja tavataan harvakseltaan erillisen sopimuksen perusteella ja lasten harrastuksissa. Perheet keskittyvät omaan tekemiseensä eikä muista välitetä samalla tavalla, kuin aikoinaan.
Ylipäänsä lienee niin, että vieroksumme vieraampia ihmisiä ja varsinkin toisesta kulttuurista tulleita. Tapaamme lukita ovet ja suojaamme ylipäänsä kaiken arvokkaan ymmärtääkseni juuri näiltä vierailta siksi, kun emme luota heihin.
Ajattelenko pahasti jonkin ideologian kautta, jos miellän ihmisten hakevan viime kädessä omaa etuaan? Tämän johdosta ihmisten intressit eivät aina ole samat ja voivat itse asiassa olla jopa vastakkaiset. Erilaiset intressit johtavat erilaiseen toimintaan, joten tämän johdosta uskon, ettei kaikkiin ihmisiin voi sokeasti luottaa. Nykyopit korostavat, että pomojen tulisi luottaa alaisiinsa. Olen samaa mieltä edellä sanottu huomioiden. Minulle johtaminen on sitä, että ihmisiä yritetään motivoida strategian mukaisiin tehtäviin. Olen hieman hämilläni sellaisesta, että työntekijöiden annettaisiin itse päättää menettelyistään. Näin voidaan toimia sellaisten ihmisten kanssa, joiden tiedetään tai vahvasti oletetaan suoriutuvan tehtävistään itsenäisesti. Mutta entä sellaisten kohdalla, joilla on puutteita osaamisen tai motivaation suhteen?
En itse luota vieraisiin ihmisiin. Olen lukemattomia kertoja ollut esimerkiksi ostamassa jotain ja kokenut, että olisin tullut huijatuksi ilman puolieni pitämistä. Niin ikään olen ollut runsain määrin tilanteissa, joissa on sovittu toimintatavoista ja myöhemmin olen saanut havaita, ettei osa porukasta ole välittänyt sopimuksen mukaisesta menettelystä tuon taivaallista. Mikäli ihmisen oma intressi työpaikalla ei ole strategian mukainen, ei häntä voi päästä toimimaan oman päänsä mukaan. Ja on selvää, että ihmisiä kohtaan tuntema arvostus vaihtelee, toisia arvostaa enemmän kuin toisia. Koen hieman vaikeaksi ajatuksen, että pomon tulisi kuunnella ja arvostaa kaikkia alaisiaan yhtä paljon. Toki ihmistä täytyy arvostaa ihmisenä, mutta työntekijöinä ihmiset eivät ole samantasoisia. Työpaikka ei ole demokratia.
Koska vain ihmisiä voidaan johtaa, on johtaminen ihmisten välistä kanssakäymistä. Johtamisen on palveltava työntekijöitä, joilta on edellytettävä vastuuta tekemisestään. Jos joku ei tätä vastuuta kanna, ei häntä voi mielestäni täysimääräisesti arvostaakaan. Ei taida olla oikein, että pomon pitäisi sallia työntekijöiden omia toimintatapoja silloinkin, kun ihminen toimii ainoastaan omaa etuaan ajatellen esimerkiksi hieman liian laiskasti. Hyväksyn toki sen, että ihmisiin luotetaan aluksi 100%:sesti, mutta pomon täytyy pystyä puuttumaan sellaisten ihmisten toimintaan, jotka eivät täyttä luottamusta ansaitse. Ja jos ihmiseen ei luota, kärsii arvostuskin samalla. Meidän suomalaisten tulisi lisätä keskinäistä luottamusta ja toistemme arvostamista. Asian eteen tule tehdä töitä pöydän molemmin puolin, sillä ilman vaivannäköä ja yhdessä toimimista saatetaan näissä asioissa ajautua idealismin puolelle.
