Pekka Perä saanee syytteen törkeästä ympäristörikoksesta. Tämä ei varsinaisesti yllätä, sillä ymmärtääkseni Talvivaaran kaivos ei ole toiminut ympäristöasioissa siten, kuin olisi pitänyt. Mutta toisaalta Perä vetää osakeyhtiötä, jonka yksi merkittävä tarkoitus on tuottaa voittoa. Jos Perä saa syytteen, ei se kuulosta epäloogiselta, mutta tulisiko Perän lisäksi syytteessä olla myös valvontaviranomainen? Olen ymmärtänyt, että Talvivaaran kohdalla valvontavelvollisuutta laiminlyötiin. Ei ole oikein, ellei viranomaisen edustaja joudu Perän ohella vastuuseen.

Leipäjonot kasvavat laman puristaessa yhä kovempaa. Suomen tilanne on ymmärtääkseni monella mittarilla jo yhtä huono, kuin 1990-luvun lamassa, mutta julkisesti ei puhuta lamasta. Syy lienee siinä, että järjestelmä on itseään toteuttava eli jos laajasti aletaan puhua lamasta, mistä on synkeät muistot, alkavat ihmiset pelätä ja kulutus laskee vielä enemmän syösten maatamme alati huonompaan jamaan. Tämä on sitä normaalia talouselämää, joka vuoroin nousee ja sitten laskee. Nousu kelpaa köyhillekin, mutta lasku ei edes rikkaille. En todellakaan halua väheksyä taloudelliseen ahdinkoon joutuneita, mutta näin käy aika ajoin ja 1900-luvullakin kävi useasti. Uudistumisemme on ollut aivan liian vähäistä ja kilpailukykymme on kärsinyt monessakin mielessä, joten tämän siitä saa. Tämä on kurjaa kaikille, mutta tällaiselta emme välty tulevaisuudessakaan. Menestys menee ihmiselle päähän ja tätä on todella vaikea välttää.

Kukaan ei julkisesti hyväksy sitä, että asioita ”sumplitaan” pienessä piirissä. Jos mukaan kuuluvia toimijoita jätetään päättämisen ulkopuolelle, herää epäily vallan väärinkäyttämisestä. Näinhän toimittiin maassamme laajasti Neuvostoliiton aikaan, jolloin musta yritettiin toistuvasti selittää valkoiseksi. Silloin asiaan ei saanut puuttua, mutta jälkikäteen menettely on toki tunnustettu. Kun vihreiden Ville Niinistö laukoi jokin aika sitten ehkä hieman yläkanttiin kansainväliselle talouslehdelle suomalaisen politiikan olevan taas suomettunutta, nousi asiasta melkoinen metakka. Niinistö kuulemma syyllistyi ”oman pesän likaamiseen” ja puhui sopimattomia. En itsekkään olisi käyttänyt Niinistön valitsemia ilmaisuja, mutta ajatelkaapa, että EU:n tiukentaessa Venäjä-pakotteitaan Suomi puuhaa täyttää häkää ydinvoimayhteistyötä Venäjän kanssa. Miten tällainen näyttäytyy muille EU-maille? Ja lisäksi muutama vuosi sitten silloinen presidenttimme käänsi selkää USA:lle ja sanoi virolaisten kärsivän postsovjeettisestä traumasta presidentti Ilveksen lausuessa suomalaisten olevan naiiveja suhtautumisessaan venäläisiin. Olemme nähneet, että Ilves oli oikeassa. Miltäs tuollainen touhu on mahtanut näyttää muiden maiden silmin? Suomettuminen lienee tässä kohtaa liioiteltua, mutta ei Venäjä-suhteemme ole mielestäni vieläkään tasapainoinen.

Asuntojen hinnat jaksavat ihmetyttää minua. Luin jokin aika sitten uutistoimisto Bloombergin uutisen, että Lontoon kattohuoneistojen hinnat olisivat nousseet 75% viimeisen viiden vuoden aikana. Ostajakunnassa oli brittejä, mutta toinen puoli varakkaita intialaisia ja öljymiljardöörejä Lähi-idästä. Eipä ole suuri suru minulle, jos joku ökyrikas maksaa 70.000 euroa neliöltä asunnostaan. Mutta toisaalta se kertoo siitä, että osaa varallisuudesta käytetään todella tuottamattomasti silloin, kun varallisuutta on kertynyt ihan vaan hurjasti. Eihän minkään asunnon neliöhinta oikeasti vastaa yllä mainittua, mutta kun rahaa on. Ennemmin on ihmetyttänyt, kuinka normaalien, sinänsä laadukkaiden omakotitalojen hinnat Suomessa ovat aina vain nousseet kasvukeskuksissa. Nykyaikaisesta, uutta vastaavasta ja n. 200 neliötä omaavasta talosta saa pulittaa helposti lähemmäs miljoona euroa pääkaupunkiseudulla ja muissakin kasvukeskuksissa reilusti yli puoli miljoonaa. Millä ihmeellä normaali akateeminen lapsiperhe selviää tuollaisista hinnoista? Eniten olen ihmetellyt sitä, kuinka kämppien arvo on aina vain noussut. Kun asuntoa käytetään 20 vuotta, on asunnon tekninen kunto aivan varmasti laskenut. Mutta tästä huolimatta asunnon hinta on reilusti noussut. Jos tässä ei ole ilmaa mukana, niin missä sitten? Asunto tarjoaa monelle tavalliselle ihmiselle ainoan mahdollisuuden vaurastua lottovoiton lisäksi, mutta silti em. arvonnousu ei perustu tuottavuuteen. Ja me vain kiltisti maksamalla hyväksymme tämän. Tavallisella lumenluontijärjellä ajateltuna tuottavuus on tässä jotenkin nyrjähtänyttä, hypeä. Siinä jää lopussa aina Musta Pekka jonkun kouraan.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail