Strategia on sana, joka käsitykseni mukaan nostattaa niskakarvoja monessa ns. tavallisessa ihmisessä. Olen tavannut kysyä johtamisen kehitystyössä johdolta ja esimiehiltä heidän näkemystä strategiasta. Hieman yllättävää, että johtajienkin käsitykset strategiasta vaihtelevat melko paljon. Toisin sanoen olen kohdannut johtajia, joilla olisi varaa tarkentaa käsitystään strategiasta. Keskeinen asiaan liittyvä ongelma on ollut, että sinänsä jäsennelty strategiatyö on jäänyt ylätasolle tyyliin ”olemme innovatiivinen organisaatio ja haluamme oppia uutta” tai ”kuuntelemme asiakkaita herkällä korvalla”. Nykyisin halutaan aika usein korostaa sitäkin, että ”olemme hyvä työpaikka”. Kaikki edellä mainitut asiat ovat sinänsä hyviä, mutta eivät kerro riittävästi, kuinka mainittuja asioita käytetään menestymisessä hyödyksi. Toteamukset sopivat kaikkiin organisaatioihin.
Jotta toimintaa voi ohjata tehokkaasti, on tiedettävä mitä keinoja käytetään ja kuka tekee mitäkin. Ihmisiä ei voi käsitykseni mukaan muuten ohjata mielekkäästi kuin rajatuissa yksittäistapauksissa. Siitä huolimatta kovin moni johtaja painottaa käytännön sujuvuutta eli siis vanhoja tapoja toimia. Tämä johtaa vääjäämättä arkityönjohtamiseen, joka on eri asia, kuin koko organisaation menestymisen keinot. Ensin muodostetaan em. keinot ja vasta sitten tarkastellaan niitä eri toimintojen kannalta.
Asun kunnassa, jossa on menossa uuden johtajan valintaprosessi. Kandidaatteja haastateltiin äskettäin paikallislehdessä ja arvata saattoi kandidaattien painopisteen mahdollisena kuntajohtajana: Elinkeinopolitiikka siten, että kunta saadaan kasvu-uralle! Voi tätä imelyyttä suupielissä, sillä samaa asiaa on puhuttu jo ainakin vuosikymmen ja toteuma on ollut lasku-ura.
Koen niin, että kuntajohtajat ovat hallintoihmisiä, joilla on hallinto- ja virkamiestausta. Se on konsanaan erilainen, kuin yritysjohtajilla, joita varten kai elinkeinopolitiikkaa tehdään. Kuntajohto ei tunne yritysjohtamista eikä kuntajohtajilla ole osaamista uusien yksityisten työpaikkojen luomiseen. Tämän johdosta on jopa mahdollista, että kuntajohto välttelee varsinainen vastuualueensa ikäviä töitä eli kuntapalvelujen tarjoamisen tehostamista sillä varjolla, että kuntaan yritetään saada uusia työpaikkoja ja sitä kautta kasvua. Ei tarvitse tehostaa, kun kasvu hoitaa talouden kuntoon.
Kunta on asukkaille ja yrityksille palveluita tuottava organisaatio, jonka keskeinen menestystekijä on palvelujen tuottamisen tehokkuus. Markkinataloudessa kunta hoitakoon palvelunsa ja yritykset keskittykööt uusien työpaikkojen luomiseen, jossa kunta voi olla avuksi, mutta vain tietyin osin. Nykyisin vaikuttaa siltä, että kuntajohto kaveeraa mielellään yritysjohdon kanssa ja hokee yritysjohdollisia termejä ilman todellista sisältöä. Uudistaisivat ja tehostaisivat kuntapalveluita sen sijaan.
Ihmislauma on tehoton ilman selvyyttä siitä, mitä yritetään saada aikaan, millä keinoilla ja että kuka tekee mitäkin. Tämä asia on ikään kuin ikivanhana itsestäänselvyytenä hautautunut semanttisen kikkailun alle ja osin tästä syystä monen organisaation teho hukkuu kyvyttömyyteen uusiutua. Tämä ei onnistu, elleivät keinot ja niillä tavoiteltava tulos ole tekijätasolla riittävän selvänä.
Johtaminen on taitolaji, jossa määrä ei korvaa laatua. Näkisin niin, että perusasioiden loppuun saakka tehty mietintä olisi apuna monen organisaation toiminnan kehittymiselle. Käytäntöä johdetaan siitä käsin. Johtamisen suunnittelun toteutuksessa korkeimman johdon rooli on ratkaiseva
