Strategia määrittää keinot, joiden avulla organisaatio yrittää menestyä. Strategia on verrattavissa yksilön arvoihin, ne ovat aina läsnä miettimättä arvoja erikseen. Toiminta paljastaa yksilön tavoitteet ja keinot. Strategia on myös aina olemassa eli organisaatio ei voi koskaan toimia ilman strategiaa, joka voi totta kai olla hyvä tai huono.
Koska strategia koskee kaikkia työntekijöitä, on luonnollista, että työntekijät osallistuisivat strategian luomiseen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Raskaaseen ja aikavievään analysointiprosessiin ei voida sitoa koko henkilöstöä, sillä muutenhan työt jäävät tekemättä. Niin ikään suurimmalle osalle työntekijöistä esimerkiksi jäsennelty mietintä yritysympäristön muutostekijöistä on korkealentoista ja ehkä hieman vaikeaa. Samoin esimerkiksi kilpailijoiden toiminta voi olla normitekijälle vierasta eikä antia mietintäprosessiin synny.
On myös niin, ettei strategisen tason ajattelu sovi kaikille. Kulttuurimme suosii enemmän tekijää kuin ajattelijaa. Meillä on kiire saada konkreettisia tuloksia aikaan. Harmi vain, että kovan tason operatiivinen suorittaja ei usein ole pohtija eikä näin ollen tahdo saada kiinni abstraktimmasta ajattelusta. Suorittaja voi tehdä kovaakin tulosta, mutta on yleensä suorittamisensa vanki. Näin vaikuttaa olevan myös ns. fiksujen ihmisten kohdalla.
Strategia kanssa toiminta vaatii kykyä strategiseen ajatteluun. Kyse on yksinkertaistaen siitä, että kykenee ymmärtämään toiminnallisia kokonaisuuksia, joiden pohjalta kykenee luomaan uusia tapoja toimia. Tähän eivät kaikki pysty. Koen itse, että harva pystyy luonnostaan strategiahommiin eli strategista ajattelua on harjoiteltava. Tämä saattaa olla monelle omalla alalla pitkään toimineelle ihmiselle kiusallista, sillä ilman aiempaa strategiatyötä strategian luominen osoittautuu hankalaksi. Kuinka moni kykenee ymmärtämään uskottavasti maailman muutoksen vaikutuksia omaan strategiaan ilman pidempikestoista mietintää?
Ymmärrän niin, että ihmisen aivot pyrkivät luontaisesti vakiomaan toimintatapoja eli hakemaan toimivaa rutiinia tekemiselle. Tämä näkyy kaikenlaisena rutiini tekemisenä elämässämme; teemme töitä, vietämme vapaa-aikaa ja kuntoilemme samoilla, tutuilla tavoilla. Ihminen rutinoituu siis luonnostaan. Kriittiseen ajatteluun ja uuden luomiseen rutiini sopii huonosti. On aika työlästä murtaa omia ajatuksenjuoksujaan. Tästäkö lie johtuu, että osalle ihmisistä tekeminen sopii paremmin kuin kriittinen ajattelu. Tekijätyyppi tarkastelee kiireestä kantapäähän maailmaa omasta tekemisestään käsin eikä tahdo kyetä näkemään uudesta näkökulmasta. Kovin moni asia vaikuttaa mahdottomalta omalta tuolilta katsottuna. Rutinoitunut tekijä parantelee nykyistä, kun strategisesti ajatteleva pohtii mahdollisuutta muodostaa jotain nykyisestä poikkeavaa.
Henkilöstön osallistaminen strategiatyöhön on ehkä syytä tehdä näkemysten keräämisen ja myöhemmän sitoutumisen näkökulmasta. Varsinainen strateginen pohdinta kuuluu mielestäni sellaisille tahoille, jotka ovat pohdinnasta kiinnostuneita ja jotka pystyvät katsomaan toimialansa tekemistä yli oman työnsä.
