Hesarin pääkirjoitussivulla ihmeteltiin jokin aika sitten, kuinka Helsingin kirjamessuilla pöydät notkuvat erilaisia elämäntaito-oppaita, joita kirjoittavat ties millaiset ”gurut”. Vähänkään itseä kunnioittavat ihmiset pitävät moista hömppänä, mitä teokset mielestäni ovat. Silti kauppa käy. Filosofian tohtori Timo Airaksisen mukaan kirjat tarjoavat helpotusta vastuuntuntoiselle, koulutetulle keskiluokalle. Näin voi hyvin olla enkä väitä vastaan. Koen kuitenkin kyynistä tarvetta tuoda inhorealismia pinnallisen jippoilun yhä vain jatkuvalle suosiolle.
Aloittaessa työuraani puhui tunnettu tilintarkastaja mediassa, että kaikista yrityksen toiminnoista myynti ja markkinointi osataan Suomessa heikoiten. Näin asia varmaan oli – ja valitettavasti taitaa olla vieläkin. Kolmisenkymmentä vuotta ei ole riittänyt asian saattamiseksi kuntoon, vaikka vika on ollut yleisesti tiedossa. Parannusta on toki tullut, mutta ei laajasti.
Sama homma johtamisen parissa. Autoritaarisesta johtamisesta on edetty fiksumpaan, ihmistä paremmin huomioivaan suuntaan ja yksittäisiä huippusuorituksiakin näkyy ajoittain, mutta todellista läpimurtoa ei ole saatu aikaan. Kehitystyötä on tehty todella paljon, mutta mielestäni tulokset eivät vastaa panostusta. Eihän pomot oikeasti halua nähdä kehittymisen tuskaa, vaan tyytyvät pieniin muutoksiin, joka muistuttaa kosmeettista ehostusta; näyttää paremmalta, mutta lopulta vanha totuus paljastuu.
THL:n tutkija Tiina Ristikarin mukaan Suomessa on puhuttu 30 vuotta perheiden tukemisen tärkeydestä, mutta mitään ei tapahdu. Meillä olisi yhteiskunnassamme todella paljon kehitettävää, mutta kun emme halua nähdä todellista vaivaa kehittyäksemme. Arvelen tämän vaikuttavan self help -kirjojen suosioon, sillä kirjoista ihmiset saavat balsamia kehittymättä jättämisen haavoihin ja voivat korvata vaivalloisen tosielämän kuvitelmilla kauniista asioista.
Tekisi mieli naureskella typeryydelle, mutta se on turhaa. Saahan sitä nauraa, mutta se ei poista faktaa, että keskimäärin ihmiset haluavat tyytyä samaan vanhaan, kunhan vain palkka ilmestyy tilille. Silti, vaikka ovat sinänsä fiksuja ja koulutettuja. Onko niin, että vain pakko saa ihmiset muuttumaan?
