Me ihmiset olemme sellaisia, että tahdomme paljon ja vähän kaikkea. Nälkä kasvaa syödessä eli kun saat maistaa herkkua, on sitä saatava hetken päästä lisää. Tämä pätee usein urheilussa, urakehityksessä ja materian sekä rahan kanssa. Haluamisen logiikka on inhimillistä, mutta kuitenkin sangen kypsymätöntä ilman vastuunkantoa. Lapsi tapaa haluta asioita ilman reunaehtoja ja omaa panosta, kunhan vain haluaa. Täysin irti lapsenomaisesta haluamisesta eivät ole kovat suorittajatkaan tai ainakin siltä heidän suorituksiaan ja puheitaan seuraamalla vaikuttaa.
Liike-elämässä kuulee melko usein, kuinka yrityksen tavoitteena on voitto ja että osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa. Totta kai yrityksen tavoitteena on kaupallinen kannattavuus eli voitto. Keskeistä kuitenkin ovat keinot, joilla yritys yrittää saavuttaa voittonsa. Voiton tavoittelu on sinänsä omistajien terve halu saada sijoittamalleen rahalle ja riskinotolle vastinetta. Mutta kuten edellä sanottu, saahan sitä haluta. Jos halutaan lisää rahaa, se tarkoittaa sitä, ettei sitä haluttua rahaa vielä ole eli raha on jollakulla toisella. Tämä ”joku toinen” ei luovu rahoistaan vastikkeetta, joten toisten rahojen haluaminen on lapsen logiikkaa ilman asianmukaisia keinoja tuottaa hyvää rahojen luovuttajalle eli asiakkaalle.
Omistajilla on oikeus tarpeisiinsa siinä missä kaikilla muillakin. Omistajat itse asiassa mahdollistavat meidän tavallisten ihmisten työskentelyn, joten omistajat ovat erittäin tärkeä ryhmä yhteiskunnassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken keskiössä on asiakkaan tarpeeseen tuotettu ratkaisu ja tämä on yritystoiminnan lähtökohta taloudellisesti sekä yhteiskunnallisesti. Kuinka moni teistä ostaessanne kaupassa jotain mielestänne kallista tuotetta haluaa kuulla kalliin hinnan perusteluiksi sen, että myyjäyritys haluaa tuottaa rutkasti voittoa omistajille tai että myyjäyritys haluaa kasvaa ja siksi hintamme ovat korkeita? Ei kovin moni. Omistajan halu ei voi markkinataloudessa mennä maksavien asiakkaiden tarpeiden yli ja siksi hieman vierastan sellaista puhetta, jossa suoraviivaisesti halutaan tuottoja itselle. Ihmisen ahneuden hyödyntäminen on merkittävä osa markkinataloutta, mutta voihan sekin mennä liian pitkälle. Muistatte, millainen on vanhan sanonnan mukaan ahneen loppu.
Ennen sanottiin, että raha tulee rahan luokse. Ei muuten tule, vaan raha tulee tuottojen luokse, niin kuin pitääkin. Raha itsessään ei tuota mitään, vaan raha mahdollistaa riskien vallitessa tuottojen saamisen silloin, kun sijoitetulla pääomalla tuotetaan jollekulle merkittävää lisäarvoa. Kuka tahansa osaa vaatia, mutta se ei riitä. Puheet yritysten tuottovaatimuksista ilman asiakkaiden huomioimista kuulostavat minusta itserakkaalta asiakkaiden kengille ruikkimiselta. Olisin itse todella tarkka sellaisen kanssa, ylimielisyys kun ei koskaan ole liiketoiminnalle hyväksi. Olenkin epäillyt, että menestys on saattanut mennä joillekin ihmisille päähän. Mutta tästä ei kannata murehtia, sillä markkinat hoitanevat asian aikanaan kohdalleen.
