Muistan vuosien takaa hauskan mainoksen, jossa todettiin tankero-englannilla seuraavasti: ”In Vinlant vii hääv tis ting koolt reilu meininki”. Oli meinaan aikas hyvin sanottu. Jos me suomalaiset jotakin olemme, niin suhteellisen mutkattomia ja reilujakin. Ymmärrän tämän tarkoittavan, että kaikkia kohdellaan suoraan ja valehtelematta sekä kenenkään oikeuksia kohtuuttomasti polkematta. Reilu ymmärtää näin ollen sitä toista osapuoltakin, kuinka muuten voisikaan olla reilu.
Tätä reiluutta voisimme muistella Suomessa hieman nykyistä enemmän. Olemme kansana vaiheessa, jossa reiluus vaikuttaa siirtyneen taustalle. Julkisuuden pohjalta arvioituna käymme koko lailla runsaasti työmarkkinoihin liittyvää kärhämöintiä. Tästä toiminnasta vaikuttaa reiluus olevan kaukana. Suomessa lakkoillaan Ruotsiin verrattuna todella usein. Olisiko väärin arvioida, että ei vaikuta erityisen reilulta? Kuinka ihmeessä länsinaapurissa osataan aina toimia hieman sivistyneemmin? Ja jos talousasioita tarkastellaan, elän illuusiossa, että naapurissa ei mene ainakaan huonommin, ellei peräti hieman paremmin. Ovatpa naapurit saaneet jotain sellaista aikaan, jota katson kadehtien.
Minulle asioiden yksinkertaistaminen on kuin toinen luonto. Tämän johdosta loihin lausumaan, että reiluuden puute johtaa omaan napaan tuijottamiseen. Ihmisjoukon ongelmia on hankala ratkaista siten, että osapuolet välittävät vain itsestään. Egoismi on jonkun käsityksen mukaan ihmisen ainoa mahdollisuus eli siis ihminen voi oikeasti kantaa huolta vain omasta edustaan. On se kumma, kun sitten jatkuvasti riidellään asioista ja tuhlataan voimavaroja ihan johonkin muuhun, kuin lopputuotoksen aikaansaamiseen asiakkaalle. Jotenkin tuo omaan napaan tuijottaminen vaikuttaa sittenkin puutteelliselta ja jopa idealistiselta näkökulmalta. Harvalla meistä on oikeasti varaa elää omilla rahoilla. Rahaa on saatava kuukausittain lisää ja tämä raha on toistaiseksi jollakulla toisella. Tämä tuskin luopuu oman etunsa nimissä rahoistaan ilman vastinetta, joten omaan napaan tuijottajan kannattaisi ainakin väillä tuijottaa kohderyhmänsä napoja.
Muiden palveleminen ei ole altruismia eikä idealismia, vaan kovaa faktaa ja laumaeläimen järkevää dynamiikkaa. Elämme lähes kaikki hyödyttämällä toisiamme. Jos näin on, kuinka ihmeessä pääsemme parhaaseen lopputulokseen tuijottamalla lapsen lailla omaa etua? Emme pääsekään ja tästä esimerkkinä on suomalainen riitasointu, joka kaikuu seinillämme alinomaa. Toisinkin voisi toimia, nimittäin olemalla puolin ja toisin reilu kaveria kohtaan. Kokeilkaapa lastenne tai kavereittenne kanssa sitä, että annatte aina yhdelle ja samalle henkilölle hieman vähemmän tai huonompaa kuin muille. Kuinka kauan menee, kun päädytte antamaan selitystä epäreilulle kohtelulle?
Asioita voisi ihan piruuttaan kokeilla hoidettavan reilusti. Näin usein siviilielämässä toimitaan eikä ihan huonoin tuloksin. Siten toimien ongelmamme saattaisivat alkaa kulkea ratkaisuja kohti. Varsinainen hyvä tulee aina toisilta ja siihen kaikkien katse tulisi suunnata. Ja kun huonoina aikoina eduista on tingittävä kotona ja työpaikoilla, niin kaikki kantakoot osansa tästäkin. Eipä tämä erityisen monimutkaiselta vaikuta, mutta niin vain päädymme tosi usein kädenvääntöön. Ettei vain reiluudessamme olisi tarkistamisen varaa? Sanokoon hep se, joka on erimieltä.
