Pienet ja keskisuuret yritykset ovat se ryhmä, joka ei ole vähentänyt työväkeä radikaalisti viime aikoina, ovat itse asiassa työllistäneet vaikeassa suhdanteessa. Suuret yritykset ovat saneeranneet ja vähentäneet väkeä tuottavuuden kasvattamiseksi. Pk-yritykset ovat tämän johdosta todella tärkeitä suomalaisessa yhteiskunnassa. On sanottu, että pk-yritykset ovat suomalaisen kasvun tuojia. Kaikki yritykset toimivat kuitenkin markkinoilla, joilla asiakkailla on erittäin usein valinnan mahdollisuus. Se, että pienyritys on tärkeä yhteiskunnalle, ei ole takuu yrityksen markkinakelpoisuudesta. Asiakas ei osta keneltäkään yhteiskunnallisen tärkeyden, vaan itsensä vuoksi.
Moni yritys on kärsinyt viime vuosien lamasta. Useat pienyritykset elävät suhdanteiden armoilla, sillä pienyritykset ovat pääsääntöisesti kauppaliikkeitä ja suuremman yrityksen alihankkijoita tai yhteistyökumppaneita. Kun isommilla yrityksillä menee huonommin, heijastuu tämä liiketoiminnan laskuna suhteellisen suoraan pienyrityksissä. Lisäksi harva pienyritys omaa resursseja esimerkiksi vientitoimintaan, joka vaatii erikoisosaamista. On sanottu, että Suomi elää viennistä. Ehkä tuo on hieman liioiteltua, mutta ei totisesti väärin. Tästä voimme päätellä, että olemme sangen vaikeassa tilanteessa. Isot eivät kasva Suomessa eikä pienillä ole usein resursseja kansainvälisyyteen.
Pienyrittäjä on kokemukseni mukaan harvemmin liiketoiminnan tai johtamisen ammattilainen. Pienyrittäjä on saattanut olla alalla työntekijänä ennen yrittäjyyttä tai sitten ihan muissa hommissa. Harvalla on kuitenkaan taustaa liiketoiminnan suunnittelusta ja talousosaamisesta. Tämä ja aiemmin mainittu tekevät pienyritystoiminnan kehittämisestä ja kasvattamisesta haasteellista. Jos pienyrityksen konsepti on kunnossa ja asiakkaat tykkäävät, voi yritys kasvaa hyvien kokemusten levitessä asiakaskunnassa. Jos näin ei käy, ollaan vaikeuksissa.
Moni pienen yrityksen omistaja omaa hyvän osaamisen ja kokemuksen omasta alastaan. Mutta kun liiketoiminnan suunnitteluosaamista ei ole, tuntuu arkityötä analyyttisempi toimintaote vieraalta ja herraskaiselta. Tämä näkyy mm. markkinoinnissa ja asiakkaiden houkuttelemisessa. Aktiivinen myyntityö koetaan usein vieraaksi, joten vaihtoehdoksi jää muu markkinointi. Tätä ei tietenkään tehdä silloin, kun töitä on, vaan markkinointi alkaa kiinnostaa oman naaman heijastuessa kassanpohjasta. Silloinhan on jo hätä kädessä. Analyyttistä otetta ei taatusti löydy hermostuneessa mielentilassa, jolloin päädytään lähes aina kertomaan asiakkaille sitä, mitä teemme ja missä olemme hyviä. Asiakkaan näkökulma ei kiinnosta, kun täytyy paineessa yrittää saada uusia asiakkaita. Logiikka on syvältä eikä taatusti toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Itse koen, että pienyritys on enemmän elinkeino kuin yritys. Elinkeino on oman alan työn perustekemistä ja sen tarjoamista, kun taas yritystoiminta on markkinalogiikan mukaan asiakkaan hyödyksi toimimista ja liiketoiminnallista harkintaa. Elinkeino on lähinnä tekemistä, mutta liiketoiminnassa tarvitaan oman alan osaamisen lisäksi kaupallisen toiminnan ja johtamisen osaamista. Tätä ei elinkeinonharjoittaja ymmärrä, sillä johan nimi kertoo, että intressinä on oma elanto. Tämä on sääli ja voimavarojen hukkaamista eikä näin ollen ole ihme, että meillä on pula kasvupotentiaalin omaavista yrityksistä. Jos yrittäjä haluaa toimia matalajalosteisessa tuottamisessa omalla, maanläheisellä tyylillään, niin se on vapaassa maassa sallittua. Mutta kenenkään muun ei sellaiseen toimintaa kannata apuaan tarjota yhteiskunnan tuesta puhumattakaan. Noususuhdanteessa kun pienillä toimijoilla on töitä usein riittävästi eikä matalasuhdanteessa ole mitään tehtävissä. Onneksi sellainen tekeminen on melko helposti korvattavissa nousun taas alettua. Yhteiskunnan kasvattajaksi ei tuollaisesta toiminnasta kuitenkaan liene. Kovin paljon jää keskisuurten yritysten varaan.
