Talouskurimuksen ratkaisemiseksi esitetään erilaisia toimia, jopa lähes vastakkaisia. Jotkut näkevät, että taloutta täytyy elvyttää ja että talouden kiristäminen johtaa vaaralliseen, laskua lisäävään kierteeseen, jossa ostovoima supistuu ja hinnat alkavat laskea. Toiset ovat sitä mieltä, että julkisen talouden kulut ovat mitoitettu runsaan kasvun aikaan. Tämän johdosta julkista taloutta on supistettava ja lisäksi verotusta ainakin tietyin osin laskettava. Näitä toimia vaaditaan siksi, että maahamme saataisiin investointeja ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Jopa maailmanluokan ekonomistit ovat erimielisiä tarvittavista toimista, joten makrotalouden maallikkona uskaltaisin lausua, ettei asia ole aivan selkeä.
Maahanmuutto on nyt kuuma aihe eikä perusteetta. Kirjailija Jari Tervo lausui vuosia sitten suomalaisten olevan umpirasisteja. On täysin totta, että vieroksumme tuntemattomia ihmisiä voimakkaasti. Tämän johdosta maahanmuuttopolitiikka herättää intohimoja. Rajojamme on pakon edessä avattu hetkeksi. Perusteena on käytetty mm. hätätilassa olevien auttamista ja sitä, että tarvitsemme muualta tulleita tekemään arvoketjun alapäässä olevia töitä, kuten siivousta ja bussinkuljetusta. Maahanmuuton puoltajat sanovat, että uudet tulijat tuovat paikkakunnille toimeliaisuutta ja lisää kauppaa. Vastustajat näkevät, että maassamme on omiakin autettavia eikä tänne haluta töitä vieroksuvia muukalaisia. Tässäkin asiassa, niin kuin kovin monessa, vaikuttaa olevan useita sinänsä ymmärrettäviä näkökantoja.
Hallitus on painottanut päätöksenteossaan pragmaattista järkeä. Talous on saatava kuntoon ja maa kasvu-uralle. Edellinen hallitus alensi ns. yhteisöveroa, jonka seurauksena valtion tulot pienenevät lähes miljardi euroa. Isossa kuvassa työpaikkojen määrä on kuitenkin laskenut. Toisin sanoen yritysten toimintaedellytysten yksisilmäinen parantaminen ei näytä auttavan, elleivät yritykset tee omia toimiaan valtion toimien lisäksi. Julkisesti on keskusteltu verotuksen merkityksestä ja esimerkkinä on käytetty mm. Viron veromallia, joka vaikuttaa maallikosta ihan kohtuulliselta. Viimeisen tiedon mukaan investoinnit ovat Virossakin lähteneet laskuun ja jos näin on, ei veromalli toimi ainakaan juuri nyt toivotulla tavalla. Maahanmuuttoa on puolustettu työvoimatarjonnan lisääntymisen taloutta elvyttävällä vaikutuksella. Kun kuitenkin 5-10.000 pakolaisen nopea maahantulo aiheutti tilanteen, jossa maahanmuuttovirasto myönsi, ettei tilanne ole sen hallinnassa, alkoi hallitus viestittää hallitsemattoman maahanmuuton rajoittamisesta.
Olemme vaikeiden päätösten edessä. Vaikeus tulee siitä, että tulevaisuus vaikuttaa epäselvältä ja kuitenkin pitäisi päättää viisaasti juuri tulevaisuutta varten. Kukapa meistä tietää tulevasta, joten päättäminen perustuu ajatusmalleihin ja fiksujen ihmisten mielipiteisiin. Tämä on kuitenkin eri asia kuin fakta. Näkökulmapäättäminen näkyy siinä, että tehtyjen päätösten perusta ei kestäkään käytännössä merivettä. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen ei tuonutkaan hyvää ja esimerkiksi maahanmuuton talousvaikutukset muuttuvat positiivisesta negatiiviseksi parissa viikossa. Näistä päätöksistä saa vaikutelman, että päättäminen on ollut aika ohuella pohjalla.
Kunnanjohtajat tapaavat puolustaa jähmeää muutosjohtamistaan sillä, että kunta ei ole yritys ja että kunnassa on tehtävä päätöksiä kymmenien vuosien vaikutusperiodilla demokratia huomioiden. Aikamoisia velhoja nuo kunnanisät, kun pystyvät linjaamaan vuosikymmenten päähän tekemistä. Se lienee selvää, että tekemättä mitään nojaa siihen, ettei maailma ympärillä ole muuttunut. Jos puhutaan kuitenkin faktaa, on maailma muuttunut vuosikymmenissä melkoisesti, vuosisadoissa harppauksin ja vuosituhansissa jo evoluution vaikutuskin alkaa näkyä.
Niin sanottu pitkien aaltojen teoria kuvaa talouselämän kehitystä pitkissä, noin 60 vuoden periodeissa. 1771 alkoi teollistuminen Englannista, 1829 alkoi höyrykoneen ja rautateiden valtakausi niin ikään Englannista leviten sieltä Mantereelle ja USA:han, teräksen, sähkön ja raskaan teollisuuden aika alkoi 1875 USA:ssa ja Saksassa, öljyn, autojen ja massatuotannon aika käynnistyi USA:ssa 1908 leviten sieltä Eurooppaan ja tiedon sekä viestinnän aika USA:sta 1971. Teoria on teoriaa, mutta em. muutokset ovat faktaa ja mullistivat maailma aikanaan.
Päätöksiä on tehtävä. Jos päätös on aikanaan tehty vaikeissa oloissa tai vain väärin perustein, on päätöstä muutettava. Jos pitkien aaltojen teoriassa on perää, alamme lähestyä uutta murrosvaihetta. Vanha tyyli alkaa yskiä, mutta uutta ei vielä ole. Silti täytyy tehdä päätöksiä. Mikään ideologia tai ajatusmalli ei taida riittää, vaan tarvitaan rohkeutta, kokeiluja, erehdyksiä ja lisää uusia päätöksiä sekä ennen kaikkea tekoja. Tarvitsemme sekä arjen hoitamista että uuteen valmistautumista.
