Maltillisuus on valttia monessa asiassa. Olen tottunut käyttämään muotiin tullutta ilmaisua ”tolkun ihminen”. Tolkku tarkoittaa minulle harkitsevaa ja järkeen perustuvaa käytöstä, jossa vältetään asioiden mustavalkoistamista. Vajaa tuhatvuotinen historia naapurimaidemme alaisuudessa ja yleinen taipumuksemme jörrikkämäiseen käytökseen lienevät vaikuttaneet siihen, ettemme ole parhaimmillaan syvällisissä keskusteluissa. Opettelemme mieluummin teknisiä taitoja ja tietoja, kuin kehitämme itseämme ihmisenä.
Maltillisuutemme kääntöpuoli on, ettemme oikein uskalla muodostaa omia perusteltuja mielipiteitämme, vaan fiksoidumme arvopohjaisesti johonkin näkemykseen. Tämän seurauksena haastavien asioiden päättäminen hankaloituu. Tästä on esimerkkinä suomalainen politiikka. Veivaamme esimerkiksi sotea asiantuntijalausuntojen vastaisesti arvopohjalta eikä hyvältä näytä. Nato-keskustelu on ollut viimeisen 10 vuotta sitä, että emme hae jäseneksi, mutta pidämme ovea auki. Varsinaista keskustelua ei sovi käydä, kun joku voi suuttua. Niin ikään muutoksen kanssa olemme haasteissa siellä ja täällä. Kun eteemme tulee kiperä haaste, emme uskalla päättää toiminnasta, vaan vetkutamme asiaa. Sekin on päätös toiminnasta ja pahimmillaan pelkuruutta käärittynä harkitsevan vaatteisiin.
Kuten jo edellä annoin ymmärtää, pidän suomalaisia hieman sosiaalisesti kehittymättöminä. Katselin jokin aika sitten matkaohjelmaa, jossa haastateltiin USA:ssa asuvia suomalaisten jälkeläisiä ja heidän puolisoitaan. Paikallista verta omaavat pitivät erityisen arvossa sitä, että suomalaisen sanaan voi luottaa. Lisäksi jenkit kertoivat, että suomalaisilla on pitkän historian muodostamia kulttuurisia perinteitä, kun taas jenkit ovat muutaman sata vuotta vanha sulatusuuni, jolla ei ole kansakuntien mittakaavassa pitkää omaa historiaa. Suomalaiset ovat työskennelleet ahkerasti saavutustensa eteen ja saaneet myös aikaa toimivan yhteiskunnan, jossa ei ole korruptiota ja jossa on turvallista yrittää. Lisäksi aina mainittavat koulutus- ja terveydenhuoltotoimemme ovat globaalisti hyviä juttuja. Meidän on syytä olla suomalaisittain ylpeitä saavutuksistamme, eikä aliarvostaa itseämme sosiaalisen arkuuden vuoksi.
Edellisestä huolimatta tartun kertaalleen sosiaalisuuteemme. Jos uskaltaisimme olla itsestämme ylpeitä, uskaltaisimme ehkä kohdata sosiaalisen rajoittuneisuutemme. Ihminen on laumaeläin ja laumassa tarvitaan sosiaalisia taitoja. Suomessa ylikorostetaan maltillisuutta ja kaikki tavisten kannoista poikkeava nähdään sopimattomana irtiottona, johon ei tolkun ihmisten tule mennä. Voisimme kuitenkin opetella sietämään eri näkökulmia ilman neliraajavastustusta ja sitä kautta hakemaan toimivia kompromisseja, jotta uusia asioita saataisiin tehdyksi. Olen vakuuttunut, että etenisimme ihmisinä ja saisimme enemmän asioita aikaiseksi. Kaiken lisäksi tulisimme nykyistä paremmin juttuun keskenämme ja oppisimme keskustelemaan vahvuuksistamme ja heikkouksistamme. Tämä olisi mielestäni aikamoinen kehitysaskel, joka on vielä meidän päätettävissä.
