Kokenut johtamis- ja hallituskonkari Heikki Lehmusto kirjoitti alkukesästä ihmisen inhimillisen elämän vaikutuksesta ura- ja palkkakehitykseen. Hän siteerasi Harvardin Grand Study –tutkimusta, jota on tehty jo vuodesta 1938. Tutkimus kertoo, että kyky lämpimiin ihmissuhteisiin ja liberaali elämänasenne korreloi sekä palkkatason että onnellisen eroottisen elämän kanssa. Kyse on siis tutkimustiedosta, jonka mukaan em. elämänasenne johtaa 55-60 -vuotiaana 100.000 taalaa parempiin vuosiansioihin ja eroottinen elämä jatkuu kahdeksan vuotta pidempään verrokkiryhmiin verrattuna. Minulle tuo kyllä kelpaisi.
Siinä sitä on kovan linjan managereille pähkimistä. En halua sanoa, että kovan linjan kannattajat ovat väärässä ja pehmeämmän linjan kannattajat oikeassa, vaan sitä, että kova linja on vain yksi tapa suhtautua asioihin. Menestystä voi saada muillakin tavoilla. Itse suosin tilannepohjaista lähestymistä, jossa eri ihmisiä johdetaan eri tilanteissa hieman eri tavalla.
Aikoinaan viettäessäni nuorena miehenä lomia tuli monta kertaa oltua tilanteissa, joissa tehtiin ihan jotain muuta, kuin normielämän juttuja ja mieleeni pompsahti, että tuollaista tekemistä voitaisiin hyödyntää liike-elämässä. Katsoessani ihan muualle havahduinkin huomaamaan jotain, mitä voisin hyödyntää työelämässä. Jo kauan sitten minulle syntyi käsitys, että uusia ideoida löytyy parhaiten tekemällä välillä jotain normielämästä poikkeavaa. Esimerkiksi 1980-luvulla, jolloin pomojen moottoripyöräily ei ollut kovinkaan yleistä, tapasi eräs liike-elämän päällikkö ajella partaisena harrikalla Suomessa ja muualla. Vaihtui maailma ja ajatukset kummasti ja kyseinen päällikkö olikin tunnettu värikkäänä persoonana.
Jos tekeminen alkaa maistua puulta, on inhimillisesti viisasta tehdä ja ajatella hetki jotain muuta. Aina se ei ole mahdollista, mutta silloin tällöin kuitenkin. Ja ne, jotka tapaavat korostaa itseään ja vastuullisuuttaan jatkuvalla niska limassa painamisella, ovatkin niitä, jotka eniten kaipaisivat uutta näkökulmaa tekemiseensä. Ohjelmistoyritys Adobe teki pohjoismaissa tutkimuksen, johon vastasi 4063 henkeä. 56 % vastanneista suomalaisista katsoi, että pitäisi työstään enemmän, mikäli työ mahdollistaisi luovuuden hyödyntämisen nykyistä paremmin. Samaisessa tutkimuksessa 43 % uskoo työnsä tehostuvan paremmalla luovuuden hyödyntämisellä. Mitäs tästä sanotte?
Olen kokenut niin, että perusinhimillinen johtamisote johtaa parempaan motivaatioon ja sitä kautta parempiin tuloksiin, kuin pelon kautta tekeminen. Ihmisten pitäisi olla joustavia ja yrittäjähenkisiä eikä siihen oikein istu pakkokeinot. On tilanteita, joissa pakkokeinoja tarvitaan, mutta pakottaminen ei voi olla tekemisen pääasiallinen motivaattori. Tätä samaa todistaa Harvardin tutkimus, joten täysin pielessä en usko olevani. Hyvä ihmiskontakti ja laaja-alainen arvomaailma mahdollistavat uusien ajatusten ja erilaisten tapojen sietämisen ja sitä kautta ihminen katsoo tekemistä eri näkökulmista. Tällöin kehittyminen ihmisenä on erilaista, kuin samojen asioiden kanssa puuhaajalla, joka johtaa usein vain samojen asioiden tehokkaampaan tekemiseen. Kehittyyhän tekeminen siinäkin, mutta varsinaista uutta ei taida syntyä.
Uuden synnyttäminen on tuskaista, joten perustekemistä tarvitaan jatkossakin. Tähän perustekemiseen, mikä kuitenkin on suurimman osan rooli työelämässä, saadaan uutta tehoa ja intoa, kun asioita katsotaan uudesta näkökulmasta. Pönöttäminen on kehityksen jarru, sillä uusien, erilaisten asioiden esiin tuominen edellyttää perinteestä poikkeavia ajatuksia. Ihmisten kannattaa aika ajoin leikkiä eri hiekkalaatikoilla ja vähän eri leluilla, sieltä ne uudet jutut löytyvät.