Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista itseään. Pohjoismainen yhteiskuntamme lienee yksi parhaita maita sananvapauden kannalta. Pidän sananvapautta sielussani itsestään selvänä, mutta onko se sitä?
Maailmassa riittää maita, jossa valtapitävien kritisointi tietää vaikeuksia ja jopa hengen menettämisen. Sano nyt esimerkiksi Turkissa tai Venäjällä presidentistä julkisesti kriittistä, niin eipä taida kovin hyvin käydä. Kyseiset maat sijaitsevat Euroopassa ja käsitykseni mukaan sananvapaus heikkenee läntisten maiden ulkopuolella.
Miksi? Siksi, koska valtaapitävät ovat jo todella kauan pyrkineet ehkäisemään omien valtapyrkimystensä heikkenemisen eli tekemistensä heikkouksien julkisen esittämisen. OTT Riku Neuvonen kertoo kirjassaan ”Sananvapauden historia Suomessa” (Gaudeamus), kuinka Suomessakin on eletty alituisen sensuurin ikeessä vuosisatoja. Ruotsin vallan aikana puhuttiin julkaisuvapaudesta, joka tarkoitti käytännössä sananvapautta. Julkaisuun vaadittiin tuolloin hallitsijan lupa. Miksi ihmeessä? Siksi, ettei kansan pariin leviä hallitsijan etujen vastaisia asioita. Tämä nimenomainen asia on varmaan rajannut sananvapautta myöhemminkin. Suomalaisen lehdistön kirjoituksia Neuvostoliitosta tarkkailtiin ja tämä johti ns. hiljennysvaikutukseen eli kirjoittajat alkoivat pelätä kriittisen kirjoittelun seurauksia ja itsesensuroivat kirjoituksiaan. Lisäksi esimerkiksi elokuvien ja musiikin siveellisyyttä seurattiin ja sensuuri iski melko vähäpätöisistäkin asioista vielä muutama vuosikymmen sitten.
Kuinka yleistä on, että jokin taho alkaa rettelöimään silloin, kun kyseistä tahoa on julkisesti kehuttu? Ei kovin usein eikä silloinkaan, kun tahoa kehutaan reilusti yläkanttiin. Kaikki sananvapauteen liittyvä rettelöinti kumpuaa julkisesti esitetystä kritiikistä. Sitä kritisoitu taho tai paremminkin tahoa edustavat ihmiset eivät siedä. Perusteeton kritiikki, vihapuhe ja valehtelu ovat ilman muuta sopimatonta käytöstä eivätkä edusta sananvapautta, mutta jos asiasta ei saa sanoa, ehkäistään epäkohtien kehittäminen ja markkinoiden toiminta. Eihän sellaisesta ole kansakunnalle hyvää koitunut – päinvastoin.
Somen yleistymisen kynnyksellä kirjoitettiin, että jatkossa yritykset joutuvat piinapenkkiin somessa leviävien asioiden edessä – asiakaskokemukset leviävät ja jopa työntekijöiden huono kohtelu joutuu nopeasti tarkasteluun. Menehän julkisesti arvostelemaan somessa jonkun yrityksen toimintaa ja otat riskin kunnianloukkauksesta. Jos kirjoitat somessa työnantajastasi jotain kriittistä, syyllistyt mitä todennäköisimmin laittomuuteen. Nyt käydään jo keskustelua siitä, voiko lapsista puhua tyttöinä ja poikina, kun on muitakin sukupuolia. Jopa teknologiaa testaavien tv-ohjelmien aiemmin esittämä testikritiikki on tylsistynyt – siksikö, etteivät vain testattujen tuotteiden edustajat suutu? Että eipä sanavapaus olekaan ihan niin selvä asia ainakaan minusta.
Mutta ei sananvapauden rajoittaminenkaan ole ongelmatonta. Neuvostoliittoa ei saanut kritisoida ja nyt ei ole koko maata. Kirkon sanomaa ei aikoinaan sopinut moittia ja mikä on kirkon suosio tänään? Autoritaaristen maiden johto ei hyväksy kritiikkiä, mutta menettää usein lopulta päänsä – jopa kirjaimellisesti. Sananvapauden tuomaa kritiikkiä ei ole otettu riemumielin vastaan esimerkiksi urheilujärjestöissä ja yhdistyksissä eikä niidenkään tuloskunto vaikuta erityisen hohdokkaalta tällä hetkellä. Sananvapaus mahdollistaa epäkohtien järkevän käsittelyn ja kehittymisen. Jos siltä tieltä poiketaan, on edessä hankaluuksia – kaikille. On silti hyvä muistaa, että sananvapaus on kaksisuuntaista – voi sanoa, mutta sananvapauden hedelmiä on myös vastaanotettava.
