Monella meistä on taipumus antaa julkisesti itsestä parempi kuva, kuin mitä todellisuus on. Suomessa arvostetaan ahkeruutta, nöyryyttä ja kohtuullista vaatimattomuutta eikä valtavirrasta saisi erottua määräänsä enempää. Omaa etua röyhkeästi ajavia pidetään itsekeskeisinä pyrkyreinä, jotka joutuvat helposti arvostelun kohteeksi. Arvomme eivät voi olla vaikuttamatta toimintaamme.
Itsensä esittäminen julkisesti hyvässä valossa vaatii kurinalaisuutta ja kiertoilmaisuja. Jos kerrot olevasi ahkera, syyllistyt itsekehuun, joka vältetään kertomalla tosi pitkistä työpäivistä. Jos haluat edelliseen lisätä inhimillisyyttä, kerrot tuntevasi syyllisyyttä läheisten kanssa vietetystä liian vähäisestä ajasta. Jos kerrot olevasi hyvä ja haluttu ammattilainen, kehut jälleen itseäsi ja vältät sen kertomalla jatkuvista asiakastyökiireistä, joista kerrot saaneesi runsaasti kannustavaa ja positiivista palautetta.
Sama homma johtamisessa. Kuka sitä kertomaan, että on aivan erinomainen johtaja ja alfa. Johtajat tapaavat kertoa hyvistä strategisista valinnoista ja aika usein korostaa erinomaisia tekijöitä eli ihmisiä. Vaan toisin on keskimäärin käytännössä. Hiljattain tv:ssä käsiteltiin narsistisia luonteenpiirteitä erityisesti esimiehissä. Ohjelmassa kerrottiin, että neljänneksellä esimiehistä esiintyy narsistisia luonteenpiirteitä. Korostan, että kyse ei ole narsismista, vaan siihen viittavasta, ajoittain esiintyvästä käytöksestä. On syytä niin ikään huomioida, että kolmella esimiehellä neljästä ei tällaista käytöshäiriötä esiinny. Mutta kun johtamisen parissa liikkuu, törmää narsistisiin luonteenpiirteisiin kovin monessa organisaatiossa.
Oletteko kohdanneet pomoa, joka sanoo olevansa itsekeskeinen ja vallanperso? Itse törmään tällaiseen todella harvoin, mutta sellaisia tapaa vähän joka organisaatiossa – on sangen yleistä Suomessa. Oletteko kuulleet johtajien puhuvan strategiasta ja sen tärkeydestä? Ei juuri johtajaa, joka ei sano työstävänsä strategiaa ajoittain, mutta strategiatyön lopputulokset puhuvat ihan muuta. Suurin osa kohtaamistani johtajista ei ymmärrä strategian olevan keino, vaan he puhuvat tavoitteista tai ylätasolla olevista asioista, jotka sopivat kovin moneen organisaation – strategia ei siis yksilöidy organisaatioon riittävän selvästi.
Oletteko kuulleet puhuttavan strategian jalkauttamisesta? Tämä ärsyttävä trendihokema on monen pomon huulilla. Mutta kuinka strategiaa voidaan johtaa todeksi, jos se on jo lähtökohtaisesti epäselvä? Ja onko todella mahdollista johtaa kaikkia työntekijöitä samoilla keinoilla?
Johtamisen parissa puhutaan tuubaa niin kuin muidenkin aiheiden ympärillä. Moni yrittää antaa sosiaalisemman ja nokkelamman kuvan itsestään kuin mitä normielämässä on. Arvaan pääsyyksi sen, että moni tietää toimivansa väärin eikä halua sen johdosta huonoa julkisuutta. Miksi muuten totuutta pitäisi vääristellä?
Johtamisen tulisi kehittyä palveluammatiksi, mitä se on. Tekijät lunastavat asiakaslupaukset, joista asiakkaat maksavat ja tuovat omistajille tuottoa sijoituksista. Johtamiseen kuuluu tekemisen auttaminen, jossa toki tarvitaan myös edellyttämistä ja kurinpitoakin. Johtamisesta tulisi saada irti sille kuuluva hyöty, sillä lauma tarvitsee johtajansa ja sitä paitsi johtajille maksetaankin eniten.
