Ihmiset eläköityvät työstään 60-70 ikävuoden välillä maassamme. Miksi? Kansaneläkkeestä käytetään myös nimeä vanhuuseläke, joten olisiko väärin ajatella, että eläköityminen johtuu vanhenemisesta? Ja jos ei johdu, niin eikö silloin ihmisen kannattaisi jatkaa työelämässä normaalisti koko elinikänsä?
Teen töitä yhteistyössä käyttäytymistieteilijän kanssa. Häneltä olen kuullut, että terveen ihmisen aivot alkavat vanhentua keskimäärin noin 65 ikävuoden kohdalla. Maallikkona ymmärrän vanhentumisen näkyvän niin, että muisti alkaa heiketä, havainnointikyky huonontua, fyysinen jaksaminen heiketä ja niin edelleen. Olen lisäksi ymmärtänyt, että fyysistä työtä ei kerta kaikkiaan jaksa kaikki tehdä entiseen malliin eläkeiän kynnyksellä. Eläköityminen perustuu siis iän tuomaan suorituskyvyn heikkenemiseen enkä ole koskaan pitänyt tätä erikoisena asiana. Näinhän käy kaikille vanhuusiän saavuttaville.
Epäilen, että kaikille vanheneminen ei ole ihan helppo juttu. Saan olla jonkin verran tekemisissä 65-75 vuotiaiden kanssa. He ovat kokemukseni mukaan hyvässä kunnossa ja henkisesti vireitä. Ei puhettakaan vanhuuden höperöitymisestä tai kyvyttömyydestä tehdä normielämän asioita. Olen kuitenkin hämmästynyt siitä, että jopa 70-vuotta täyttäneet kertovat julkisesti ja tosissaan kokevansa olevan nuoria. Korostan vielä, että koen sanojien olevan hyvässä ja ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa, mutta ei enää nuoria. Onko vanheneminen osalle senioreista niin hankala asia, että se on yritetettävä kieltää?
Viisikymppiset ovat usein ulkona sosiaalisen median todellisesta olemuksesta. Seitsenkymppiset ovat usein samassa tilanteessa tietotekniikan suhteen. Lisäksi meille ihmisille näkyy olevan luontaista viljellä sen ajan arvomaailmaa, jolloin itse oli voimissaan. Mitä siitä, jos arvot tulevat monen vuosikymmenen takaa. Voin hyvin kuvitella, millaiselta kolmekymppisten kokemukset vaikuttavat isoisän ikäluokasta. Eihän kukaan halua aktiivisesti elää isoisän metodien ja arvojen mukaan, mutta jos seniori kokee olevansa nuori, ei hän koe tarvetta päivittää arvojaan ja toimintaansa.
Nykyiset seniorit ovat nousseet agraari-Suomesta, kouluttautuneet ja järjestäneet Suomen teolliseksi toimijaksi sivistyskansojen joukkoon. Suoritusta ei voi kuin ihailla ja kiittää siitä. Olisi kuitenkin suotavaa ymmärtää, että suomalaisten miesten keski-ikä on hieman alle 80 vuotta. Jos yli 70-vuotias kokee olevansa nuori, niin milloin alkaa vanhuus? On aika erikoista yrittää koota kaikenikäisiä käsittävää joukkuetta, kun seniorit kuvittelevat lastenlasten viihtyvän samoissa karkeloissa kuin itse. Toivoisin seniorikansalaisilta kykyä luopua ja sallia uusien toimintatapojen esiinmarssin elämässä. Uutta ei saa, ellei pysty luopumaan vanhasta. Olen hieman yllättynyt joidenkin senioreiden halusta tarrautua nuoruuteen. Ei nuoruudesta luopuminen päätä elämää, vaan tuo siihen uutta – ehkäpä juuri seniori-ikään sopivaa.
