Aikoinaan miehen pyrkiessä esimiestehtäviin katsottiin ansioksi, jos mies oli saanut armeijan johtajakoulutusta. Olenpa kuullut erään toimialan johtajan lausuvan, ettei kyseiselle alalle ollut mahdollista päästä johtajaksi ilman RUK:n suorittamista. Moni yrityselämän keskeinen vaikuttaja on aikojen saatossa nimennyt RUK:n eli Reserviupseerikoulun maan parhaaksi johtajakouluksi. Suomessa on perinteisesti tavattu arvostaa armeijan johtamisoppeja.
Vuosikymmeniä sitten kohtasi esimiehiä, joiden ainoa todellinen esimieskoulutus oli peräisin armeijasta. Ajat ja ihmisten arvomaailma ovat muuttuneet, joten voisi kuvitella, ettei armeijan harmaiden oppeja arvosteta nykyisin ihan samassa mitassa. Mutta toisaalta lienee niin, että kaikessa johtamisessa on yhtäläisiä piirteitä, joten sotilasjohtamisen opit tuskin tänäänkään ovat täysin turhia siviilissä.
Omasta armeijakokemuksestani on jo 30-vuotta, joten tässä sitä setämies antaa taas palaa melko vähäisellä tiedolla. Mutta haluan ajatella, että ihan kaikki ei ole unohtunut tai muuttunut ja että vuodet yritysjohtamisen maailmassa ovat antaneet perspektiiviä arvioida asiaa.
Armeija opettaa esimiehen vastuuseen ja erityisesti suhteellisen suuren ihmismäärän logistiikan pyörittämiseen vaativissa olosuhteissa. Intissä oppii etukäteissuunnittelun ja valmistautumisen merkityksen, joka on mielestäni validia kaikkialla esimiestyössä. Niin ikään armeijassa opetetaan menemään reilusti johdettavien eteen ja antamaan sellaisia käskyjä, jotka ovat normijärjellä ymmärrettävissä. Intin oppien mukaan toimiessa johdettaville ei jää vastuunkantajat epäselviksi. Niin ikään armeija korostaa omaa esimerkkiä, mikä sekin on mielestäni hyvä asia esimiestyössä ylipäänsä. Listaa voisi toki jatkaa, mutta siirryn jo nyt tarkastelemaan armeijan johtamisen siviilihyötyjä toisesta, kriittisemmästä näkökulmasta.
Armeija on luotu kriisitilanteita varten, joten johtaminenkin on kriisijohtamista. Yritystoimintaa pyöritetään rauhan ajan oloissa, joten johtamisen lähtökohta on aivan toinen. Kriisitilanteessa korostuu hierarkia ja mekaaninen ulkoa opettelu, jotka eivät oikein sovellu nykyaikaiseen yritysjohtamiseen. Jos yritys ajautuu kriisiin, toteutetaan yrityksessäkin silloin normaalia suoraviivaisempaa ja autoritaarisempaa johtamistyyliä. Sodassa jokainen pelkää ja ymmärtääkseni tämän vuoksi on hyödyllistä korostaa esimiehen käskyn pakollisuutta. Tekijöiden motivaatio syntyy pitkälti tarpeesta suoriutua hengenvaarallisista olosuhteista ehjin nahoin. Yritysmaailmassa ihmisten motivointi on moniulotteisempaa ja uskaltaisinko sanoa vaikeampaa, sillä ihmisillä on ”varaa” olla jokseenkin oma itsensä. Ihmisten suhtautuminen työhönsä vaihtelee eikä pakolla saada sisäistä motivaatiota aikaan.
Armeijan johtamisopin heikkous on mielestäni esimiesten johtamisasenteessa tai -otteessa. Armeija opettaa hyvin käskemään, mutta huonommin johtamaan. Minulla on vaikutelma, että sotilaat johtavat kaikkia ihmisiä likipitäen samalla tyylillä esimiesvaltaisesti. Tämä toimii kriisissä, mutta huonosti normioloissa. Käskevä johtaminen on loppujen lopuksi aika yksiulotteista ja mahdollistaa esimiehen piiloutumisen kauluslaattojen taakse. Tämä ei toimi siviilissä eikä tarvitsekaan, sillä siviilijohtaminen pyrkii erilaisten ihmisten johtamiseen tilannekohtaisesti eri tavalla. Kriisissä esimiehen on oltava vahva, mutta normioloissa heikkouksien näyttäminen vahvistaa ja inhimillistää esimiehen käytöstä. Käskemään tottuneilla on subjektiivisen näkemykseni perusteella taipumus joustamattomuuteen eli käskijät eivät siedä epäilijöitä ja vastaansanomista. Käskijät ovat tosi asiassa aika itsekeskeisiä johtajia eivätkä fiksut ihmiset sellaista arvosta.
Näen niin, ettei armeijan rooli johtamisopin antajana ole yhtä merkittävä, kuin aiemmin. On selvää, etteivät armeijan johtamisopit ole hyödyttömiä yritysmaailmassa, mutta kovin pitkälle ei kriisijohtamisesta ole rauhan ajan toiminnassa. On myös ymmärrettävä, että armeija jakaa oppejaan henkisesti täysin keskenkasvuisille nuorille, joiden johtamisen perusoppi on tällä perusteella käskevä johtaminen. Kovin moni joutuu oppimaan sellaisesta pois siviilissä eli armeijan johtamisopeista voi olla myös haittaa. Mutta kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle, onhan kaikessa johtamiskoulutuksessa hyödyllisiä piirteitä.
