Muotivirtaukset tulevat ja menevät, mutta kulttuuri muuttuu hitaasti. 1980-luvulla puhuttiin hallitusta rakennemuutoksesta, jolla kai tarkoitettiin suomalaisen yhteiskunnan muutosta maatalousyhteiskunnasta urbaaniksi, teolliseksi yhteiskunnaksi. Maallikkona arvioin, että muutos oli lopulta melko nopea ja se oikeasti tapahtui. Suomi oli vielä 1980-luvulla junttila, mutta asia muuttui parissa vuosikymmenessä. Suomi avautui ja kansainvälistyikin. Muutos oli meille hyödyksi laajalla rintamalla ja koen, että maallamme on näyttöä siitä, kuinka pystymme tiukan paikan tullen venymään. Nyt venymistä taas tarvittaisiin
Tiedätte, että todellinen kehitys edellyttää ihmisen omaa halua. Organisaatioiden toimintaympäristöt ja töiden sisällöt ovat muuttuneet ja muuttumassa siten, että keskustelevuudesta on työssä hyötyä. Monimutkaisuus ja yllätyksellisyys ovat viime aikoina selvästi kasvaneet eikä tällaisessa ympäristössä voi soveltaa vanhoja, mekaanisia toimintamalleja entiseen malliin. Pitäisi pystyä reagoimaan muuttuvaan maailman kohtuullisen nopeasti ja reagoinnin tekevät ihmiset, eivät koneet.
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että organisaatioiden kehittyminen ja muuttuminen voidaan jättää yksilöiden itsensä hoidettavaksi ilman johtamispanosta? Tuskinpa, joten ymmärrätte, että muutos tarvitsee suunnan ja keinot, jotka tulevat ensisijaisesti johtajilta. Sitoutuminen muutokseen edellyttää perusteiden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Olemme koulutettu kansa eikä koulutettu ihminen usko uusiin asioihin pelkästään siksi, että joku kehottaa uskomaan. Tämä on meidän ongelmamme. Emme osaa kunnolla käydä kaksisuuntaista keskustelua. Suomalainen keskustelu on sellaista, jossa puhutaan hienoja sanoja osaamisesta, vuorovaikutuksesta ja työelämän pelisääntöjen muutoksesta, mutta taustalla on vanha omista näkemyksistä kiinnipitäminen. Aitoa halua uudistuksiin on silloin, kun kokee itse voittavansa. Muutoin yritetään puolin ja toisin kertoa perusteita, joita toinen ei osta.
Kauppalehden nettijulkaisussa kirjoitti lehden Tukholman kirjeenvaihtaja 14.12., kuinka surkea maine suomalaisilla on Ruotsissa. Tämä tuli hieman yllätyksenä, sillä me suomalaiset olemme kuitenkin kehittyneet. Mutta olemme ehkä kuitenkin sosiaalisesti melko kehittymättömiä. Tämä lienee vaikuttunut maineeseemme naapurissa. Oma käsitykseni on, että pidämme itseämme moderneina ja nykyaikaisina, mutta kävelemme muualla maailmassa suosittua sosiaalista taitavuutta yli, koska olemme siinä niin huonoja. Ja sitten kuitenkin odotamme, että meitä arvostettaisiin ja pidettäisiin vertaisena vanhemmissa sivistysmaissa. Että sen maisteritutkinnon ja teknisen osaamisen pitäisi riittää.
Kukapa meistä haluaisi tartuttavan heikkouksiinsa. Emme kuitenkaan luo maailman pelisääntöjä. Tärkeimmät kauppakumppanimme ovat Ruotsi, Saksa, Englanti ja USA. Arvostetaanko näissä maissa sosiaalista taitavuutta? Kyllä ja huomattavasti enemmän kuin meillä. Osaamme perusteknologiamme, mutta muuten törmäämme heikkouksiimme. Tekemisen tehomme perustuu prosesseihin ja it-järjestelmiin, joihin änkeämme ihmisiä suoraviivaisesti. Markkinointimme ja myyntityömme ovat tuote- ja yrityskeskeisiä. Ellette usko, niin avatkaa yritysten nettisivuja ja käykää yritysten myyntitilaisuuksissa. Johtamisemme on johtajakeskeistä, jossa keskimäärin vanhakantainen autoritaarisuus naamioidaan manageroinniksi ja periksi antamattomuudeksi.
Tarvitsemme teknologiamme ja numero-ohjaustietomme, mutta ilman sosiaalista pääomaa emme saavuta tavoitettamme. Ilman korkeahkoa jalustusarvoa emme menesty emmekä saavuta sitä nopeasti muuttuvassa maailmassa ilman kunnollisia sosiaalisia taitoja.
