Vapaus valita on erittäin tärkeä ja hieno asia. Vapaus kelpaa aina silloin, kun ollaan myötätuulessa. Sen sijaan vastatuulen vastuut eivät kelpaakaan aivan samalla mitalla, mutta tällaisia me ihmiset olemme. Yksilönvapaus on meistä monelle tärkeä arvo. Läntisissä demokratioissa yksilönvapautta kunnioitetaan ja hyvä niin. Kokisin ahdistavaksi, ellen saisi itse päättää elämäni tärkeimmistä asioista.
Yksilönvapaus kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä eikä siihen sovi silloin liiaksi puuttua. Eihän meistä kukaan ole tottunut siihen, että yksityisiä asioitamme alettaisiin udella ulkopuolisten toimesta. Oletan, että harva haluaa avata julkisesti kotinsa oven kaikkien katsottavaksi. Vaikka näin uskon olevan, ei ole täysin selvää miksi näin on. Voisiko olla, että muiden mahdollinen kokemus hienommuudesta tai huonommuudesta pelottaa tavallisia ihmisiä? Ehkä ajatellaan, että muut käyttävät näkymää omasta kodista jotenkin itseä vastaan, sillä olemmehan hierarkiassa eläviä laumaeläimiä.
Tämä sama vaikuttaa toistuvan vähän kaikessa ihmisen tekemisessä. Ihminen ei mielellään halua näyttäytyä julkisesti muuten kuin ollessaan parhaimmillaan. Näin toimien muodostamme itsellemme ansan, jonka seurauksena joudumme aina muiden silmissä esittämään hieman parempaa kuin oikeasti olemme. Emme halua näyttäytyä esimerkiksi krapulaisena, huonosti pukeutuneena tai itkuisena. Nämä asiat kuuluvat kuitenkin normaaliin elämään eivätkä tee meistä heikompia. Itse asiassa ihminen, joka uskaltaa näyttää heikkoutensa, onkin tosi asiassa Taavi Tavista vahvempi.
Kun olemme tekemisissä työorganisaatioiden kanssa, esiintyy julkikoreus vastaavalla tavalla. Organisaatiot tapaavat nimetä henkilöt, joilla on oikeus antaa julkisia lausuntoja organisaatiosta. Miksi ihmeessä? Siksi, ettei organisaatiosta vahingossakaan kerrota mitään sellaista, joka voitaisiin tulkita organisaation kannalta negatiivisesti. Normaali elämä iloineen ja suruineen halutaan peittää ainaiseen meillä on homma hanskassa –illuusioon ja joka tämän kaavan rikkoo, saa tuta olevansa oman pesän likaaja. Ja kun maksava asiakas lähestyy organisaatiota, ovat organisaation työntekijät kieli keskellä suuta ja asiat pyritään esittämään parhain päin uskottavasti oman asian edistämiseksi.
Ihmisellä vaikuttaa olevan tarve peitellä heikkouksiaan. Ihmisethän niitä työpaikkojensa heikkouksiakin peittelevät. Tämä on inhimillistä, mutta ei ehkä taas kerran täysin oikein. Yksityinen ihminen pitäköön kotinsa poissa katseilta niin halutessaan, mutta selkeää tarkoitusta varten perustetut organisaatiot ovat ehkä hieman eri asia. On vähintäänkin mahdollista, että yksityisyyden verhon taakse suojautuessaan organisaatiot saavat tilaisuuden peitellä heikkouksiaan. Sehän tarkoittaa, että organisaatio ei ole aivan sitä, mitä antaa markkinoinnissaan ja viestinnässään ymmärtää. Lyhyen aikavälin salailun ymmärtää, sillä ketä tahansa voi huijata kerran. Mutta pidemmällä aikavälillä totuus paljastuu kuitenkin, joten mitä hyötyä heikkouksien peittelystä saadaan rehellisellä pelillä toimittaessa?
Ymmärtääkseni kovin moni organisaatio pyrkii rajoittamaan ulkopuolisten tietämystä toimistaan. Puolustusvoimat tekee niin vedoten turvallisuuteen, poliisi tutkinnallisiin seikkoihin, yritykset kilpailullisiin seikkoihin ja julkiset siviiliorganisaatiot vaitiolovelvollisuuteen. Kaikki syyt ovat valideja, mutta epäilen vahvasti, että sinänsä perusteltua syytä käytetään myös salailun perusteena. Miksi esimerkiksi diktatoorinen maa ei salli tutkivaa journalismia tai sananvapautta? Tietysti siitä syystä, että julkisuus paljastaisi toiminnasta sellaisia heikkouksia, jotka tietäisivät huonoja uutisia organisaation vastuuhenkilöille? On selvää, ettei vapaan maan organisaatioita tule verrata despoottien johtamien maiden organisaatioihin, mutta tämä ei poista sitä tosi asiaa, että aina kun vältellään julkisuutta vedoten yksityisyyteen, saatetaan peitellä heikkouksia tai suoranaisia vääryyksiä. Onko tällaisessa toiminnassa ajateltu, että toimivilla markkinoilla on sekä tarjoajan että asiakkaan voitettava? Vain toisen voittaessa mennään kohti kaventunutta vallankäyttöä. Historia kertoo lahjomattomasti, kuinka sellaisessa tapaa käydä. Avoimuutta sietäisi kunnioittaa ja ymmärtää sen tärkeä merkitys. Avoimuus on sitä yksilönvapauden kunnioittamista.
