Markkinatalous on minulle sitä, että ihmisen oman edun tavoittelu saa tekemään jotain sellaista, josta joku toinen on valmis maksamaan ja näin toimien molemmat osapuolet hyötyvät. Markkinatalouden perusta on suhteellisen vapaassa toiminnassa, jossa kysyntä ja tarjonta hakevat tasapainon ja sitä kautta syntyy asioiden hoitumisen suhde. Aika reilu systeemi ainakin lähtökohdiltaan, sillä jos tarjonta ei kiinnosta, ei tarvitse ostaa tai voi yrittää tuottaa tarjontaa vastaavan tuotoksen itse.
Toimiakseen markkinatalous tarvitsee tietysti markkinat eli vaihtoehtoisia tarjoajia ja tietysti ostajia. Ilman toimivia markkinoita on uhkana monopolistinen tila, jolloin markkinoilla on huonoimmillaan vain yksi tarjoaja, jonka ei tarvitse välittää ostajien mielipiteistä. Eräs Suomessa ja USA:ssa vaikuttava suomalainen syväkurkku kertoi, että suomalaiset markkinat ovat hyvin stabiilit eli todellista markkinakilpailua on vähän verrattuna esimerkiksi USA:n, Etelä-Korean tai Ruotsinkin markkinoihin. Jos jenkeissä saa kenkää, alkaa uuden työpaikan etsintä jopa toisista osavaltioista eikä between jobs –tilannetta suuremmin ihmetellä. USA:ssa myös arvostetaan konkurssin tehnyttä yrittäjää, koska hän on uskaltanut yrittää ja on taatusti oppinut jotain hyödyllistä. Jos Suomessa saa kenkää, aletaan heti epäillä potkujen johtuneen työntekijän omasta kehnoudesta ja konkurssin tehnyt yrittäjä leimautuu häviäjäksi. Suomeen voidaan tuoda kovempien markkinatalousmaiden käytäntöjä, mutta kuinka tänne tuodaan dynaamiset markkinat? On hankalaa joustaa tai ottaa riskejä, jos epäonnistuttuaan menettää arvostuksensa. Suomessa markkinat eivät läheskään kaikilla toimialoilla toimi.
Ymmärrän niin, että markkinatalouden hienous on tuotetussa lisäarvossa, josta joku siis maksaa. Kuinka lisäarvo muodostuu? Jollakulla on oltava ideoita ja/ tai osaamista hyödyn tuottamisesta jollekulle toiselle taholle ja kykyä järjestää osaamisen tuottamiseen liittyvä rahoitus sekä itse tuottaminen. Lopuksi tuotos pitäisi myydä maksaville asiakkaille. Ideat ja osaaminen ovat mielestäni kovaa valuuttaa sivistysmaassa, mutta taloudellisesti hyödyttömiä ilman konkreettista toteutusta arkielämään. Jos joku on valmis ottamaan taloudellisen riskin hyödyn tuottamiseksi muille ja lopuksi itselleen, on tämä katsottava erityisen merkittäväksi asiaksi. Mutta muitakin keskeisiä tekijöitä on. On usein niin, että sen varsinaisen asiakkaan kokeman konkreettisen hyödyn tuottaa joku muu, kuin idean isä tai rahoitusriskin kantaja.
Kumpi on asiakkaan kannalta tärkeämpää, myyvän yrityksen rahoitus vai lopputuotoksen suunnittelu ja valmistus? Taitaa olla tämä jälkimmäinen. Korostan, että ilman taloudellisen riskin kantamista mitään ei valmistu ja että rahoitus- sekä yrittäjäriskin kantajan on saatava leijonan osa tuotoista. Mutta ilman asiakkaan rahoja ei rahoitusjärjestelyillekään ole perusteita, joten lisäarvon ytimen tuottamisella onkin keskeinen rooli markkinoilla. Onko se markkinataloutta, että raha-asiat menevät kaiken ohi? Ei se ainakaan markkinaloogisesti voi niin olla. Ennen opetettiin, että pääoma on yksi tuotannontekijä. Muistakaa, että sijoitushyöty perustuu todellisiin tai odotettuihin käsityksiin ihmisten tekemisistä ja niiden tuotoista.
Markkinataloudessa tulee mielestäni kunnioittaa asiakkaan lisäksi kaikkia niitä osapuolia, jotka lisäarvon tuottavat. Harva rahamies osaa ja ehtii itse tuottaa konkreettista asiakaslisäarvoa, siihen tarvitaan muita ihmisiä. Nyt maassamme käydään jatkuvasti keskustelua siten, että se ydinlisäarvontuottaja joutuu joustamaan, kun raha on saatava tuottamaan huonoista ajoista huolimatta mahdollisimman hyvin. Lisäksi talouselämän lehdissä on kirjoitettu vastikään, että johtajien bonukset joustavat vain vähän huonoina aikoina. Onko tämä toimivaa markkinataloutta? Näin toimienko pyritään yrityksen jatkokilpailukykyä parantamaan asiakkaiden silmissä? Täytyy muistaa, että hinta on vain yksi kilpailukeino.
Ihmisten tulisi uskaltaa yrittää nykyistä enemmän. Olemme pieni kansa, jonka pitäisi pystyä tuottamaan tarjontaansa jotain sellaista, mihin kiinalainen ei pysty. Tätä ei saavuteta, jos asiakkaiden kannalta keskeisimmän tuotoksen tekijät uhrataan lyhyen tähtäimen ahneudelle. Raha on pahuksen tärkeä tekijä, mutta rajansa kaikella. Muistatte varmaan, millaista loppua ahneudelle ennustettiin. Rahaa ei sentään voi syödä. Markkinatalous toimii silloin, kun se tuottaa hyötyä suurimmalle osalle toimijoista. Jos vain osa toimijoista hyötyy markkinoiden toiminnasta, ollaan idealismin puolella matkalla kohti harvainvaltaa. Sellainen ei markkinatalouden kannattajaa miellytä.
