Me suomalaiset taidamme olla hieman epäsosiaalista väkeä. Tai ainakin sellaisia, jotka lievästi karsastavat vieraita ihmisiä ja ajatuksia. Emme mielellämme ole esillä emmekä hakeudu luontaisesti kontaktiin vieraiden ihmisten kanssa. On sanottu, että läntisessä Suomessa asuvat ovat hieman itäisessä Suomessa asuvia jähmeämpiä. Tämä tukee kokemuksiani, mutta poikkeukset vahvistavat sääntöä.
Meille on opetettu asiakaspalvelun reippautta ja iloisuutta hieman vaihtelevalla menestyksellä. Olemme ainakin jonkin verran ihailleet jenkkien sosiaalista rohkeutta ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta jenkkien tavat eivät istu meille. Niin ikään meille on korostettu jo kauan ihmisten yksilöllisyyden merkitystä ja ihmisten johtamisen tärkeyttä, mutta ihmisten arvomaailma ja johtaminen ovat muuttuneet sangen vähän. Muodollinen hierarkkisuus on kadonnut, mutta esimiehet johtavat keskimäärin edelleen omalla tyylillään ja johdettavat saavat luvan sopeutua tähän.
Olemme vuosikymmeniä puhuneet muutoksesta, kuten hallitusta yhteiskunnan rakennemuutoksesta, markkinakilpailun kovenemisen aiheuttamasta muutostarpeesta ja nuorten muuttuneista arvoista. Yhteiskuntamme ja tekemisemme ovat toki muuttuneet, mutta ehkä kuitenkin pääsääntöisesti teknologian tuomien uusien toimintatapojen kautta. Ihmisten arvomaailma ei minusta kuitenkaan ole suuresti muuttunut. Suomalainen on edelleen saman sorttinen, tekemiseen keskittynyt jörrikkä, joka vierastaa tuntemattomia ihmisiä ja uusia ajatuksia.
Olen kokenut muutoksen niin, että asemaan katsomatta tavataan toistaa maailman olevan muuttumassa, mutta itse ei oikeasti olla valmiita muuttumaan. Muutos, jonka siis sanotaan olevan välttämätöntä yhteiskunnassamme, on muiden asia. Muutoksen tarve on uskottavaa siihen saakka, kunnes muutos koskettaa aidosti itseämme. Silloin uusien ja vanhojen ajatusten ristiriita kohdataan omassa pääkopassa sekä havaitaan muutoksen vaikeus. Me ihmiset olemme ehkä sittenkin muuttuneet aika vähän. Korostamme tekemistä ajattelun sijaan ja vältämme ristiriitoja aiheuttavien uusien ajatusten viljelemistä. Uskon, että paljolti näistä syistä emme oikein etene ihmisinä. Sama yksiarvoisuus jatkuu, elleivät sitten tekemiseen liittyvät vaateet synnytä pakottavaa tarvetta kehittää itseään.
Yllä mainittu on koko lailla totta ainakin minulle ja lievä epäsosiaalisuutemme on tosiasiallinen lähtökohta toiminnassa suomalaisten kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole poissulkeva tekijä sosiaalisia taitoja vaativissa töissä kehittymiselle, epäsosiaalisuuden huomiotta jättäminen sen sijaan usein torppaa kehittymisen. Jos ihminen on jäykkä ja jokseenkin tosikkomainen ihmiskontakteissa, on tällaista ihmistä turha neuvoa hymyilemään ja olemaan iloinen muiden ihmisten edessä. Ihmisen on saatava kehittyä omien ajatustensa kautta ja lieneekö niin, että jäykkäkin ihminen notkistuu saatuaan kokemusta ja asianmukaista ohjausta. Sosiaalinen taitavuutemme ei ole kehittynyt sillä, että olemme tuoneet ihmisille tietoa taitavasta sosiaalisesta käyttäytymisestä tai että olemme nähneet meitä sosiaalisesti rohkeampien ihmisten toimintaa. Sosiaalisten taitojen kehitys lähtee yksilön arvomaailmasta eikä sitä voi muuttaa mekaanisesti.
Arvomaailman muuttuminen on henkilökohtainen asia, joka vaatii yksilötason kehittymistä. Arvomaailmaan liittyviä asioita voidaan keskustella ryhmässä, mutta varsinainen hyöty syntyy yksilön henkilökohtaisesta ohjaamisesta. Periaatteessa tällaiset ovat kaikkien ulottuvilla olevia asioita, ei mitään erityisponnistuksia tai – koulutusta vaativia tekijöitä.
Johtajiksi valikoituu pääsääntöisesti kyvykästä väkeä, jotka ovat usein suomalaisella tavalla sosiaalisesti jäykkiä. Meillä kaikilla on kokemuksia tilanteista, joissa on aluksi nihkeä tunnelma ja joka muuttuu kuitenkin vapautumisen jälkeen mukavammaksi ja rennommaksi. Kyse on sosiaalisen kynnyksen häviämisestä, jonka jälkeen suomalainenkin vilkastuu ihmisjoukossa. Suomalaisen johtamisen kehittymisen yksi merkittävä kulmakivi on kanssakäymisen avaaminen ja arvojen kehittäminen kunkin omista lähtökohdista. Tätä kautta lievästi epäsosiaaliset suomalaiset pystyvät laaja-alaisempaan keskusteluun ihmisten kanssa ja parantavat johtamistaitojaan olemalla oma itsensä. Muilta lainatut tavat eivät näytä sopivan meille, joten kehitytään suomalaisesta maailmasta käsin.
