Strategiatyö jää kokemukseni mukaan selvässä enemmistössä yrityksiä kesken. Tämän seurauksena strategia on vaikeasti hahmotettavissa eikä toimi selkeänä ohjenuorana johtamiselle. Keskijohto ja lähiesimiehet joutuvat erittäin usein tulkitsemaan johdon tekemää strategia siitä syystä, että sinänsä fiksusti työstetyn strategian hedelmät jäävät ylätasolle eivätkä kerro tai yksilöi tarpeeksi. Tämän johdosta monen yrityksen strategiateksti kuulostaa samalta: ”Tarjoamme parasta palvelua, kehitämme tuotteitamme ja henkilöstöämme sekä teemme asiakkaiden kanssa yhteistyötä” ovat usein näkemiäni toteamuksia, jotka sopivat lähes kaikkiin organisaatioihin. Kuinka sellainen voisi toimia yksittäisen yrityksen johtamisen ohjeena?
Ongelma on, ettei johto tunnista kunnolla, mitä strategia tarkoittaa. Strategia on keinovalikoima, joiden avulla organisaation yrittää menestyä. On erittäin yleistä, että strategiamateriaaleissa kerrotaan omistajien tavoitteita ja sen jälkeen johdon tavoitteita ja muita kauniita hyveitä, mutta keinoista ei puhuta. Teini-ikäinen osaa kertoa haaveistaan elämässä, mutta keinot ovat vielä pimennossa ties kuinka kauan. Kuka tahansa meistä osaa haluta ja kuvailla haaveitaan, mutta on turkasen paljon haastavampaa luoda keinot, joilla haaveet toteutetaan. Yksilön haaveiden toteutus edellyttää usein kouluttautumista, epämiellyttävien tilanteiden kokemista, epäonnistumisia ja myös tavoitteellista työtä. Tämän johdosta haaveiden realistisia toteutuskeinoja on niin paljon hankalampi nimetä.
Yritysten johtamisen suunnittelu noudattaa samaa logiikkaa. Tavoitteita, haaveita ja kullakin toimialalla yleisinä hyveinä pidettyjä asioita voi listata kepeästi, mutta todellisia, markkinapaineen kestäviä menestyskeinoja on hankalampi nimetä. Itse arvaan, että tämä on yksi keskeinen syy sille, miksi strategiamateriaali jää ylätasolle eikä toimi käytännön johtamisen apuvälineenä. Tällöin johtaminen on pääsääntöisesti ratkaistava arkisten tilanteiden ratkaisujen kautta, joka on reaktiivista ja kuitenkin markkinoiden mukana kellumista. Ei ole ihme, että emme kehity tai muutu ajan mukana.
Ellei strategiatyö onnistu, ei johtamisen suunnitelma voi toimia johtamisen ohjeena. Tällöin johtaminen kutistuu yrityksen pyörittämiseksi eli arkiasioiden ratkaisuksi, joka toki sekin on työlästä ja haastavaa. Mutta tällöin johtamisen resursseja hukataan eikä ihme, että sillä tavalla toimivat johtajat naureskelevat johtamisen kehittämiselle ja tutkimuksille. Arkiongelmia oppii vaatimattomampikin sielu ratkaisemaan ajan kanssa. Johtamisesta tulee rutiinia ja silloin aikaa jää mukavillekin toimille, kuten tavoitteettomille tilaisuuksissa ravaamisille ja näennäishyötyjä tuottavalle matkustamiselle. Olenkin usein ihmetellyt, kuinka omistajat sallivat johdon edustajien ulkomaanmatkat ilman todellista näyttöä käytännön hyödyistä. Ihminen voi olla vaikka kuinka fiksu ja pitkälle koulutettu, mutta jos johtaminen on kehnoa, niin se on.
