Aikuisen ihmisen muuttuminen on työlästä. Ihminen suhtautuu ymmärtääkseni kriittisesti uusiin asioihin ja tämä lienee pitkän kehityksen tulos. Tätä asiaa ei voida ohittaa hengennostatuksilla tai määräyksillä. Ihmisiä ei voi syyttää siitä, että he toimivat evoluution mukanaan tuomalla tavalla. Mutta toisaalta maailma on muutamien viimeisten satojen vuosien aikana muuttunut valtavasti. Maailma on koko ajan muutoksessa, vaikka sitä ei arkielämässä aina havaitsekaan. Esimerkiksi ihmisen ajatukset ja osaaminen muuttuvat muutamassa vuosikymmenessä selvästi. Itse asiassa muuttumatonta ihmistä pidetään ajastaan jälkeen jäänenä eikä sellaiseksi kukaan halua leimautua. Vaikka muutosta epäillään ja pelätäänkin, haluavat ihmiset kuitenkin kehittyä eli muuttua kaiken aikaa.
Miksi ihminen pelkää muutosta, jos hän haluaa kuitenkin itsensä kehittyvän ja maailman muuttuvan edes hitusen itselle paremmaksi paikaksi? Yhden syyn esittäminen on rajua yksinkertaistusta, mutta uskon silti keskeisenä pontimena pelolle olevan riskin asioiden huonontumisesta. Lisäksi uusien asioiden opettelu on vaivalloista ja ihminen karttaa ”ylimääräistä” vaivaa. Olisiko väärin ajatella, että alkuepäilyjen jälkeen muutosta tukevat ne, jotka kokevat voittavana muutoksessa ja vastustavat ne, jotka pelkäävät häviävänsä? Suurin osa eli keskimääräiset toimijat katselevat ympärilleen ja toimivat vasta sitten, kun oman viiteryhmän vaikuttajat alkavat toimia.
Yhteiskuntamme tarvitsee konkreettista kehitystä ja muutosta lähitulevaisuudessa. Julkisen sektorin tulee kyetä tehostamaan toimintaansa ja yritysten tulisi kyetä uudistumaan ja sitä kautta luomaan uusia työpaikkoja. Julkisen sektorin tehostaminen tarkoittaa osimoilleen sitä, että palveluja on kyettävä tuottamaan joko nykyistä pienemmällä poppoolla, nykyisellä väkimäärällä enemmän tai palveluja on karsittava. Aiemmin sanottu huomioiden arvaan itse, että suurin osa kuntatyöntekijöistä suhtautuu tilanteeseen muutosta vastustaen. Muutoksen perustelu ja johtaminen ovat eittämättä keskeisessä roolissa julkisen puolen uudistuksessa, sillä en oikein usko siihen, että ihmiset alkavat vapaaehtoisesti lisäämään työmääräänsä tai käyttämään työaikaansa uuden opetteluun arkitöiden lisäksi. Näin ollen lähtötilanne voi olla, että veronmaksajat julkisen työnteon rahoittajina edellyttävät muutosta, jota tekijät pääosin vastustavat. Olisi todella väärin, että julkinen puoli ei tehostaisi toimintaansa, sillä silloin vastuu olisi sosialisoitu, mutta vallankäyttö pysyisi tekijöillä itsellään.
Yrityksissä muutos ei ole käytännössä kovinkaan erilaista. Se ero toki on, että yritysmaailma on tehostanut tekemistään vuosikymmeniä. Tämä on ollut hyväksi ja viisasta, mutta tehostaminen on myös kapea-alaistanut kehitystyötä uudistumisen kustannuksella. Tehokkuuden hakeminen ei koskaan pääty ja uhkana on lopputulos, jossa tekeminen näivettyy hintasodaksi eikä sellainen länsidemokratialle hyvää tiedä. Yrityksissä muutos on siis ollut eniten työmäärän lisäämistä, mitä luonnollisesti keskimääräinen ihminen vastustaa silloin, kun työmäärän lisäyksestä ei tule lisätuottoja. Muutos on yritysmaailmassakin ollut yksipuolista. Yritysmaailmassa oman lyhyen tähtäimen edun saavuttaminen on vienyt liian usein osapuolilta fokuksen asiakkaasta. Omaan napaa tuijottaminen, johon jokainen pystyy, on nollan arvoista ilman, että siitä hyötyy joku toinenkin.
Yritysmaailmassa moni muutosprojekti on väsynyt muuttujien hiljaiseen vastustukseen. Yritysten uudistaminen on omistaja- ja johtotason asia, jota ei ihan hirveästi ole saatu aikaiseksi tai ainakin liian vähän. Julkisen puolen uudistaminen tarkoittaa tehostamista, jota arvioni mukaan valtaosa julkisen puolen toimijoista vastustaa tai ainakin suhtautuu asiaan nihkeästi. Onko näin ollen ihme, että yhteiskuntamme on hankaluuksissa? Toivottavasti järki voittaa ja yhteiskuntamme alkaa uudistua kohtuullisen nopeasti.
