Muutos on jo sanana sellainen, että siitä on paljon mukavampi puhua silloin, kun itse ei tarvitse muuttua. Alan epäillä, että sana muutos on keksitty Savossa, jossa perinteisesti katsellaan päältä toisten tekemistä. Kuka nyt oikeasti haluaa muuttua ainakaan silloin, kun olosuhteet ovat vähintään kohtuulliset.
Väittävät, että ilmassa on muutoksen tuulia. On ilmastonmuutosta, maailman turvallisuustilanteen muutosta, pakolaisvirtojen aiheuttamaa muutosta, tarve työelämän pelisääntöjen muutokselle, kasvukeskusten ulkopuolella olevien kuntien talousahdingon aiheuttamaa muutospainetta ja kuka ties mitä. Mutta kuten sanottua, jos muutos ei vielä kosketa omaa elämää, niin mitä sitä muuttumaan. Jos kuitenkin takaraivossasi kurkkii ajatus mahdollisesta muutostarpeesta omassa ja muiden elämässä, niin kokeile vastata alla oleviin kysymyksiin.
Miten ihmisiä tulisi motivoida muutokseen?
- ei mitenkään. Jokainen hoitakoon asian parhaansa mukaan tilanteen niin vaatiessa. Annetaan kaaoksen tulla, se on todellinen luomumetodi
- Ei ihminen vapaaehtoisesti muutu
- valtion tuella. Käytetään osa verovaroista ihmisten suostutteluun. Ja jos rahat loppuvat, niin lainataan. Tämä on alkeismatemaattinen kaava: valtion tulos miinus menot, ei voi ottaa, täytyy lainata
- ääh, pudotetaan kelkasta ne jotka eivät menesty. Meitä on jo nyt liikaa maailmassa eikä hyysäily tuo kuin kuluja
Millaiset toimet tai tehtävät näyttävät motivoivan suomalaisia?
- hommat, joissa ei tarvitse tervehtiä eikä kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Tai jos tarvitsee, niin riittävän pinnallisesti eikä ainakaan omia mielipiteitä tarvitse kertoa
- hommat, joissa saa olla pidättyväinen ja välinpitämätön muita kohtaan. Maailma on kova paikka ja kylmyys on kovuutta. Tämä on paras ase epävarmassa maailmassa. Asiakaspalvelu voitaisiin siirtää kokonaan roboteille
- hommat, jossa saa painaa niin perhanasti ja jotka ottavat päähän. Ei toista maailmansotaakaan käyty motivaatiolla ja ylivoimalla, vaan täydellisellä peräänantamattomuudella ja kiroilulla. Sama metodi toimii eikä vanhene koskaan
- urheilun yksilölajit. Niitä ei tosin kukaan käy katsomassa. Mutta joukkuelajeissa vaaditaan taitoa ja taktiikkaa, jotka ovat taas ihan liian monimutkaisia meille. Kun heittää, punnertaa tai juoksee hullun kiilto silmissä, niin tietää ainakin yrittäneensä. Ja tätä yritteliäisyyttä meillä nyt tarvitaan!
Miten suomalainen suhtautuu muutokseen arkielämässä?
- vastustaen ja haistattaen muutokselle pitkät. On näitä muutosyrityksiä nähty, mutta aina on palattu vanhaan
- myötämielisesti silloin, kun itse ei tarvitse muuttua. Muuten muutokselle haistatetaan pitkät
- myötämielisesti ulospäin, mutta takanapäin vihaisesti vastustaen. Muutokselle tulee oikeasti haistattaa pitkät
- myötämielisesti silloin, kun itse kokee voittavansa, mutta muussa tapauksessa muutosta tulee vastustaa ja haistattaa sille pitkät
Eiköhän sovita, että kaikista ulkoisista paineista huolimatta unohdetaan muutos. Niinhän suurin osa suomalaisista tekee joka tapauksessa, joten ollaan suosiolla laumasieluja. Menetämme siinä tosin kilpailukykymme ja työpaikkamme, mutta Etlan ennusteen mukaan niin käy joka tapauksessa. Siirrytään luontaistalouteen, jolloin ratkaisemme työllisyys- ja päästöongelmat samalla kertaa.
