Media halajaa otsikoita ja tiedossa on, että epäonnistumiset ja skandaalit myyvät hyviä uutisia paremmin – siis sitä mediaa. Tämän johdosta media näyttää kirjoittavan mielellään erilaisista vastoinkäymisistä. Kauppakeskuksia syntyy kuin sieniä sateella ja niiden kannattavuuden perään on kyselty. Esimerkiksi asiakaskatoa potevan kauppakeskuksen johto näyttää kääntävän mediassa haasteet asiaankuuluviksi ja sanoo, että alun vaikeuksista on otettu opiksi, joten parempaa on luvassa.
Minkä tahansa kaupallisen asian suosio nousee ja laskee. Nousussa vastuuhenkilöt paistattelevat julkisuudessa ja näennäiskiittelevät henkilöstöä ja asiakkaita, mutta vastoinkäymisten kohdalla alkavat selittelyt. Miksi ihmeessä, kun hankaluudet kohtaavat kaikkea tekemistä? Kaupallisessa ylitarjonnassa ja infoähkyssä kaivataan erottumisesta kilpailijoista. Juurihan edellä totesin, että epäonnistumiset myyvät onnistumisia paremmin. Miksi markkinoijat eivät höydynnä tätä? Kriisiviestinnän perusohje on, että kerro epäonnistumisesta nopeasti ja riittävän rehellisesti. Muuten ongelma alkaa seuraamaan tekijöitänsä eikä siitä hyvää koidu. Tämä nähtiin Suomen hallituksessa joulukuun 2019 alussa.
Menestynyt ihminen nostetaan jalustalle ja silloin kelpaa olla näennäisvaatimaton. Mutta laskun koittaessa aletaan selitellä ja mikä yleistä, kartetaan todellisten virheiden esiin nostamista kuin ruttoa peläten. Jos johto, henkilöstö ja asiakkaat tekevät nousun, samoista lähteistä koittaa laskukin. Esimerkiksi niin, että johto ei salli kehitystä tai ahneuttaan jopa heikentää tarjonnan laatua, henkilöstö toimii jotenkin slarvisti tai asiakkaat vaan kyllästyvät jostain muusta syystä ostamiseen. Näitä ei tahdota myöntää lisäongelmien pelossa. Oma epäilyni on, että ongelmien peittelyllä yritetään mahdollisimman vähin lisäsatsauksin antaa kuvaa asioiden olevan kunnossa, jotta asiakkaat alkaisivat taas ostaa. Kyse on siis siitä, että ongelmat saadaan äkkiä pois silmistä ja sitten vain vakuuttavalla naamalla asiakkaiden rahapusseihin kiinni.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näinä taloudelliseen kasvuun perustuvina aikoina myyntiä pitäisi saada aina vain lisää, koska yhteiskunnan toimintaa kärsii muuten. Kaikki yrittävät siis myydä minkä ikinä ehtivät. Asiakkaiden todellinen tarve ei silloin voi olla keskeinen ajuri, vaan omat tuotot. Asiakkaille yritetään myydä monenlaista sellaista, joita asiakkaat eivät oikeasti tarvitse tai jota eivät voi hyödyntää. Tähän ajatukseen sopii huonosti omat toimintaongelmat. Eräällä asiakkaallani oli jalkavaivoja. Hänellä oli sen verran ylimääräistä, että meni suoraan yksityiselle puolelle, jossa ortopedi suositteli leikkausta. Leikkausta valmisteli eri lääkäri kuin diagnostikko. Leikkaava lääkäri työskenteli myös julkisella puolella ja potilaan jalkaan sekä magneettikuviin tutustuttuaan totesi, ettei jalka vaadi lääketieteellisin perustein leikkausta. Kertoi törmänneensä nimenomaan yksityisellä puolella vastaaviin tapauksiin aiemminkin. Antoi jumppaohjeet ja leikkaus peruttiin seurauksella, että jalkaongelmat häipyivät. Perustuiko diagnosoivan lääkärin näkemys mielestänne taloudellisiin intresseihin?
Jos talouskasvu perustuu todelliseen hyötyyn, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen, uusien ja aiempaa fiksumpien lopputulosten saamiseen tai tehokkuuden todelliseen lisääntymiseen, ollaan oikealla tiellä. Silloin myöskään pienet haitat eivät särje mielikuvaa hyvästä toimijasta. Mutta jos myydään vain enemmän hiekkaa Saharaan, voi pienikin vastoinkäyminen olla haitaksi, koska asiakkaat alkavat miettiä ostamisen järkevyyttä. Juna on varmaan liian pitkällä, jotta asiaa voitaisiin muuksi muuttaa. Aina silloin, kun ongelman esiinnousu pyritään lakaisemaan nopeasti maton alle tai peräti vaientamaan epäilevät tuomaat, ollaan sylttytehtaan maastossa. Miksi Venäjän ja Kiinan johto ei salli vapaata lehdistöä? Miksi poliitikot lupaavat yhtä ja toimittavat tosielämässä toista? Miksi puhelinmyyjä ei kysy aluksi haluasi keskustella, vaan tuuppaa oman myyntikaavansa sinulle? Siksi, kun asiakas pitäisi saada omalle kannalle yksipuolisen edun vuoksi! Tähän tarvitaan pakottamisen eri asteita, sillä eihän se muuten onnistu.
