Monia menestyneitä yrittäjiä haastateltaessa käy ilmi, että varsinkin nuorena aloittaneet ovat tehneet sen silkasta halusta ja intohimosta. Asioita ei ole nuorena osattukaan miettiä yritysjohdollisesta näkökulmasta, vaan on usein vain ryhdytty toimeen. Perustarjonta on ollut siinä määrin markkinakelpoista, että asiakaskunta on laajentunut ja sitä kautta tekeminen on lisääntynyt. Tähän on tarvittu lisää työntekijöitä avuksi ja niin yritystoiminta on alkanut kasvaa.
Kun mikä tahansa toiminta laajenee, tarvitaan toiminnan tueksi terve byrokratia. Sillä luodaan käytäntöjä arkisten, usein toistuvien asioiden hoitamisesta. On aika tuskaista etsiä joka kerta samoja työvälineitä eri paikoista tai miettiä palveluajan päätyttyä, että kukahan huolehtii laskutuksesta ja palkanmaksusta. Tällöin myös havaitaan, että kun enemmän tehdään, myös virheiden määrä kasvaa. On viisasta alkaa pohtia sitä, kuinka tekemistä kannattaisi koordinoida ja kuinka tässä voitaisiin esimerkiksi käyttää tietojärjestelmää apuna. Niin ikään kun tekijöiden määrä lisääntyy, lisääntyy myös ihmisten erilainen tapa toimia. Yhdelle työntekijälle laatu on tärkeää, toiselle taas se, että saa tehdä omalla tavallaan. Lopputuloksen tasalaatuisuuden avuksi tuodaan laatuajattelua ja tekemistä standardoidaan hyvässä tarkoituksessa. Näin minäkin tekisin.
Yritystoiminnan laajentuessa aletaan pian olla kynnyksellä, jossa rahoitus ja käyttöpääoma vaativat erilaista huolenpitoa, kun yritystoiminnan alussa. Sidosryhmistä alkaa kuulua kyselyjä, että oletteko miettineet toimintanne perusteita ja johtamista tarpeeksi. Konsultit tarjoavat palvelujaan ja yrityksen toiminnan piirissä vaikuttavat ammattilaiset alkavat ehdotella asianmukaisen hallitustoiminnan aloittamista. Hallitukseen houkutellaan johtamisessa näyttöjä antaneita henkilöitä, jotta heiltä saataisiin viisaita neuvoja yritystoiminnan pyörittämiseen.
Näin asia etenee ja toiminta ammattimaistuu. Mutta mitä yllä kuvatun, vain yhden mahdollisen kehityskaaren päässä on? Siinä on sitä kaivattua tervettä byrokratiaa, josta suurin osa, ellei peräti kaikki tähtää johonkin muuhun, kuin varsinaisen markkinakilpailukyvyn ylläpitoon. Operatiivisen johtamisen apuvälineet tähtäävät toiminnan tehokkuuden kasvattamiseen, tietojärjestelmät oikeastaan samaan asiaan, laatujärjestelmä toiminnan laadun ja tasalaadun parantamiseen ja hallitustyöskentely yrityksen omistajien edun kehittämiseen, mutta tähtäävätkö näistä mitkään aidosti yrityksen kilpailukyvyn kehittämiseen? Mahdollisesti kyllä, mutta usein ei.
Yritystoiminnan ammattimaistaminen vaikuttaa siltä, että pk-yrityksiin aletaan ajaa isojen firmojen toimintatapoja, jotka jäykistävät tekemistä melkoisesti. Korostan, että em. asioista osa on tarpeen ja hyödyksi, mutta isoilla firmoilla on erikseen resursseja myös strategiatyöhön ja markkinatilanteiden analysointiin, joita pienillä yrityksillä ei ole. Tämän johdosta uhkaa hyvää tarkoittava ammattimaistaminen jäykistää yritystoimintaa ilman varsinaisen perustarkoituksen kehitystä.
On sanottu, että osakeyhtiön hallitus vastaa strategiasta. Enpä ole tästä viisaudesta aivan varma. Olen nähnyt hallituksia, jotka eivät yksinkertaisesti kykene laatimaan liiketoimintastrategiaa. Omistajastrategian laadinta sen sijaan sujuu useimmilta hallituksilta. Olen nähnyt tasokkaita hallituksia, joiden jäsenten toimialaosaaminen ei ole ollut toimivan johdon luokkaa, eikä silloinkaan hallitus kykenee linjaamaan liiketoimintaa ilman johdon läsnäoloa. Jos näin on, hallituksen täytyy neuvoa johtoa muissa kuin strategisissa asioissa, mikä usein on tarpeen sekin. Mutta jos hallitus ei tunne markkinoita kunnolla, ei se myöskään osaa neuvoa markkinakilpailukyvyn kehittämisessä ja niin lähtee sekin keskustelu muihin asioihin.
Kasvavat pienet yritykset tarvitsevat toiminnan ja johtamisen ammattimaistamista. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että pk-yrityksen ammattimaistaminen ei ole sama asia, kuin suuren. Terveestä byrokratiasta saadaan helposti sairas byrokratia, jos yrityksen perustehtävää ja sen toteuttamista ei pidetä kaiken tekemisen ytimenä.
