Luin jokin aika sitten YLE:n sivuilta Suomen armeijan johtamista ja kuria käsittelevän artikkelin. Artikkelissa kerrottiin, kuinka entisajan ”kyykyttämisellä” haettu auktoriteetti on korvattu positiivisuudella. Esimerkkinä käytettiin perinteistä päiväpeiton sijaamisen pakkoharjoittelun eli pinkan räjäyttämisen poistamista. Olen täysin armeijan keinojen kehittämisen kannalla. Yhteiskunta muuttuu ja niin on keinojenkin muututtava.
Kyseissä artikkelissa vanhemmat ikäluokat arvelivat armeijan kurin höltyneen vuosikymmenien aikana, mutta haastateltu upseeri ei allekirjoittanut väitettä. Ymmärrän upseeria täysin ja uskon hänen olevan oikeassa. Vuosikymmeniä sitten kuri tarkoitti autoritaarista johtamistapaa ja vieläpä aika usein huutamisella ryyditettynä. Ei ollut siviilissäkään ainutkertaista kuulla johtajan huutavan alaisilleen pelkoa herättäen. Tänä päivänä sellaiseen ei juuri törmää. Miksi?
Siksi, koska kurin taso noussut! Mikä on kurin korkein olomuoto? Itsekuri. Sivistyksen lisääntyessä töiden jalostusaste kasvaa ja tekijöiden sitoutuminen työhönsä kasvaa niin ikään. Tekijöille kehittyy siis omakohtainen halu menestyä ja olla työssään hyvä. Tällöin ihmiset hoitavat pääosin itse oman kurinpitonsa. Kyvykäs ja motivoitunut ihminen ei aktiivista arkityönjohtamista tarvitse. Autoritaarisen, valvontaa painottavan toimintatavan väheneminen ei siis välttämättä kerro kurin löystymisestä, vaan tilanne voi olla päinvastoin. Kaikki ihmiset eivät tietenkään ole samalla tavalla motivoituneita, joten eri ihmiset tarvitsevat hieman erilaista johtamista.
Pelkoon perustuvassa kurissa on sekin heikkous, että kuri löystyy välittömästi valvonnan tason laskiessa. Silloin tarvitaan jatkuva kontrolli ja tämä johtaa käytännössä sisäisen motivaation laskuun. Miksi kantaa vastuuta, kun kurinpitäjä selän takana seuraa kaikkea? On vähän kankea ja kallis malli. Jokainen ihmisiä ohjannut tietää, kuinka raskasta on yrittää johtaa haluttomia ihmisiä. Johdettavien omaan motivaatioon kannattaa satsata aina, kun se vain on mahdollista. Kuri on siis kovimmillaan silloin, kun kyky ja motivaatio tehtävään on kohdallaan. Vanhanajan huutaminen on vain huonoa käytöstä ja kertoo enemmänkin johtamisen pinnallisuudesta, kuin todellisesta kurista.
