Olen aina ajatellut, että ikiliikkujaa ei saa rakennettua. Onkohan kuitenkaan niin, sillä suomalaisen työyhteisön sanotaan olevan jatkuvassa muutostilassa. Oma työni liittyy muutoksen avustamiseen ja jaksan siksi ihmetellä tätä niin sanottua muutosta. Muutostila voi olla niin sanotusti päällä monessakin organisaatiossa, mutta miksi? Siksi, kun muutosta ei käytännön tasolla tapahdu. Ollaan siis olevinaan liikkeessä, vaikka ei ollakaan. Jos ei tämä johda jatkuvaan liiketarpeeseen, niin mikä sitten?
Olette varmaan kuulleet laihduttamisen jatkuvasta aaltoliikkeestä. Niin ikään oletan, että strategia, prosessien sujuvoittaminen ja laatujärjestelmätyö ovat teille tuttuja asioita. Näitä asioita on luotu paremman lopputuloksen saavuttamiseksi eli tekemisen kehittymiseksi. Mutta mikäli tekeminen kehittyisi, ei kehitystilan tarvitsisi olla koko ajan päällä. Jatkuva muutostarve ei tulekaan markkinoilta, vaan siitä, ettei aiemmin tavoiteltua muutosta ole saavutettu, jolloin on yritettävä uudestaan.
Ikiliikkujaprojekteja riittää eri nimillä. Kun esimerkiksi myynnin tehoa on haluttu nostaa, on usein päätetty tehostaa asiakashallintaa. Miten sitä teet, ellei ole kunnollista tietojärjestelmää. Siispä ostetaan crm-järjestelmä. Aika usein on käynyt niin, että järjestelmä on hankittu ilman perinpohjaista harkintaa, jolloin järjestelmän hyödyntäminen on jäänyt sivuseikaksi. Ihmiset eivät ole kokeneet tietojärjestelmää hyödylliseksi, jolloin koko ajatus asiakashallinnasta on typistynyt laajennetuksi osoiterekisteriksi. Tehostuiko myynti? Ei tietenkään, sillä eihän tietojärjestelmä myyntiä tehosta, vaan ihmisten toiminta.
Laatujärjestelmät ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Kuinka hyvin laatuajattelu toteutuu esimerkiksi rakentamisessa ja kodinelektroniikan keskitason laitteissa? Rakentamisen kustannukset nousevat kohisten, mutta laatuongelmia esiintyy aina vain. Keskitasoa parempi tv maksaa parisentuhatta euroa, mutta kestää vain 5-10 vuotta. Uusissa laatuautoissa on pikkuvikoja, vaikka hintaa voi olla viitisenkymmentätuhatta euroa. Asiakaspalvelua kehitetään, mutta asiakas saa noutaa ja viedä itse, jonottaa puhelinpalvelussa tai odottaa kotimaan toimituksia useita päiviä enemmän, kuin Saksasta tilatessa. Pikaruokaravintolassa saa pikaruokaa huomattavasti hitaammin, kuin normiruokaa lounasravintolasta.
Onko tällaisessa toiminnassa järkeä? Olemme kustannusahdingossa, mutta meillä näyttää olevan aina aikaa tuhlattavaksi näennäiskehitykseen. Mikä tässä mättää? Ihminen. Kaikkea on tehty ja kehitetty, mutta ihminen on unohtunut. Kenelle tarjontaa tuotetaan? Ihmisille. Ketkä tarjonnan tuottavat? Ihmiset. Ketkä kehittymistä johtavat ja tekevät? Ihmiset. Kone toimii kaikesta huolimatta keskimäärin tarkoituksenmukaisesti, mutta ihminen ei. Miksi? Siksi, kun ei ole motivaatiota ja moraalia. Asioita tehdään tehokkuuden nimissä omaa etua korostaen. Eihän markkinatalous näin voi toimia.
Ihminen on kaiken lähtökohta ja ihmisiä varten töitä tehdään. Ihminen kehittää uusia mahdollisuuksia, joita ostaa ja hyödyntää toinen ihminen. Näiden välissä olevan tuottamisen keskeinen toimija on ihminen, sillä kone on vain apuväline ihmiselle. Miksi vain koneisiin ja työtapoihin satsataan, mutta ei ihmiseen? Voi olla, että yksi merkittävä syy on ajatusharha siitä, että ihminen on kustannuserä. Jos kuitenkin kaiken keskipisteessä oleva ihminen ei motivoidu toimimaan, laatu ei toteudu käytännössä, prosessi ei tehostu kunnolla eikä myyntityö parane. Kaikki lähtee ihmisen halusta toimia. Tämä ajaa innovoijan keksimään ja tekijän tuottamaan. Kone tai toiminta ei kehity ilman ihmisen kehittymistä. Olisiko aika tajuta tämä ja satsata ihmisten asianmukaiseen ohjaamiseen? Suurin osa toiminnan kehityspanoksista on turhia ilman ihmisen motivoimista muutokseen. Ellette usko, niin kokeilkaapa käytännössä.
