Suomi on hyvä maa asua ja elää. Vikansa ne on joka tapauksessa meilläkin ja itse asiassa aika monessa merkittävässä asiassa soisin toimintamme parantuvan. Kirjaan muutamia tällaisia asioita täysin subjektiivisesti:
- Koulutuksemme sanotaan olevan ainakin uran alkupäässä maailmanluokkaa. Koulutus on pienen maan elinehto ja erityisen tärkeä asia. Keskustelu ja käsitykseni mukaan ymmärrys koulutuksen kehittämistarpeesta on edennyt, mutta koen silti, että koulutusmaailman tulisi edetä yksilölähtöisempään suuntaan maailman muuttumisen mukana. It-tekniikka on kuitenkin vain apuväline ja mitä nykyaikaisista välineistä, jos opettaminen on mekaanista ja opettajakeskeistä. Maassamme suvaitaan vanhanaikaista opetusta ja kehityshaluttomia opettajia ihan liikaa.
- Tehokkuuden ylikorostaminen tekemisen määrää lisäämällä vaikuttaa olevan provosoiden sanottuna geeneissämme. Tapaamme toistaa ahkeruuden merkitystä kaikessa ja ahkeruus onkin tärkeää, mutta eihän kukaan kehity loputtomasti lisäämällä määrää. Tarvitaan tekotapojen muutostakin, joka taas edellyttää asennemuutosta. Miksi ihmeessä viimeksi mainittuja aliarvostetaan?
- Kaupallisen median sisältö vaikuttaa sensaatiokeskeiseltä ja paikoin aika pinnalliselta. Vapaa media on erittäin keskeinen tekijä vapaassa maassa. On tärkeää, että meillä on erilaisia kanavia käytettävissä. 1970-luvun poliittissävytteinen sisältötuuppaus ei todellakaan ollut kunniaksemme ja osin senkin vuoksi tarvitsemme kaupallisia mediatoimijoita. Maailman viihteellistyessä erityisesti tv-kanavien tarjonta on toistojen maailma. Kehitysratkaisuina tarjotaan menneiden aikojen suosikkien uudelleenlämmittelyä. Jos sisältö on mitä on, kuinka media voi korjata talouttaan aina vain tinkimällä sisällöstä?
- Poliittisen päätöksenteon halvaantuminen puoluemenestyksen toivossa on uskomaton asia. Poliitikkojen tulee hoitaa yhteisiä asioitamme ja käyttää valtaa. Keskeistä tässä on kehittää julkisia palveluita muuttuvan maailman tarpeisiin ja vähentää kustannuksia velkaantumisen hillitsemiseksi. Asiasta on puhuttu vuosikymmen vähäisin tuloksin. Lisäksi vaalien läheisyys on hyväksytty yleiseksi perusteeksi poliitikoille olla tekemättä mitään. Jos ihminen ei tee työtään ja haluaa kuitenkin jatkaa tehtävissään, ei jäljelle jää muuta kuin oman ja puolueen edun tavoittelu. Rahaa ja valtaa halutaan itselle, mutta vastuusta viis. Kuinka meidän tällä tyylillä käy?
- Sosiaalinen kehittymättömyytemme jarruttaa tulostasomme nostamista. Metkaa, että laumaeläimenä haluamme kuitenkin pusata yksin tai pienessä porukassa. Tämä johtaa siihen, että näkökantamme alkavat kaventua ja emmekä halua kehittyä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tällainen vaikuttaa kaikkialla, missä usean ihmisen työpanos tulisi kyetä yhdistämään kokonaisuuden saavuttamiseksi; työpaikalla, politiikassa, harrastuksissa, kaveripiirissä ja perhe-elämässä. Kannamme huolta omasta menestyksestä, mutta emme tuo panostamme sosiaalisen vastuun kantamiseen. Näistä lähtökohdista emme ole erityisen hyviä neuvottelijoita vaan junttamme näkökantojamme, otamme itsemme hieman liian vakavasti ja koemme tekemisemme kritisoinnin henkilökohtaisena hyökkäyksenä, emme pidä yhteyttä kavereihimme ja kanna sosiaalista vastuutamme emmekä huolehdi parisuhteestamme riittävässä määrin. Aika suuria puutteita ihmiselämässä sanoisin.
