Yritystoiminnan perustarkoitus on tuottaa maksaville asiakkaille hyötyä ja sitä kautta voittoa sekä omistajilleen osinkoa. Lähden siitä, että noita asioita palvelemaan kaikki toiminta ja sen kehittäminen täytyy ohjata. Asiakaspalvelun, tuotekehityksen, valmistamisen, johtamisen ja henkilöstön kehittämisen täytyy kyetä hyödyttämään yritystä käytännön reunaehtojen vallitessa kannattavasti.
Yritystoiminnan parantamiseksi tarjotaan yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Erityisesti kehittämistöissä voi ajautua projektikaaokseen, jossa henkilöstö ajetaan ahtaalle jatkuvan kehittämisen myötä. Lisäksi tarjolla kovin montaa laatua olevia, sinänsä ihan fiksuja juttuja, joiden toteuttaminen käytäntöön ei kuitenkaan käytännössä onnistu. Tämä lienee yksi merkittävimmistä syistä, miksi melko moni yritysjohtaja suhtautuu pehmeämpien asioiden kehittämiseen kriittisesti.
Koen, että yritykset ovat keskimäärin kehittäneet prosessejaan tehostamisen näkökulmasta. Tämä on tietysti ollut viisasta, mutta ei useinkaan kovin laaja-alaista. Niin tärkeää kuin prosessien sujuvuus onkin, edustaa se kuitenkin tayloristista työmallia, jonka perusta on luotu 1800-luvun lopussa teollisuuden käyttöön. Koko opin takana oli opettaa maalta tulleet, kouluttamattomat ihmiset teolliseen tuotantoon. Työ jaetiin selkeisiin vaiheisiin, johon kuhunkin sitten opetettiin omat tekijänsä. Tämä pääajatus vallitsee teollisuudessa edelleenkin, vaikka nykyisin toki tarvitaan monitaitoisuutta ja vuorovaikutusta.
Ei ole mitenkään harvinaista, että menestyväkin yritys satsaa lähinnä perusprosesseihinsa ja numeroiden seurantaan. Tällöin johtamisessa korostuu teollinen malli ja johtaminen kutistuu tehtävien ja tavoitteiden antamiseksi sekä tulosten seuraamiseksi. Jos näin käy, yritys tekee perustehtäväänsä välittämättä kovinkaan paljoa ihmisistä. Ja koska johtaminen on ihmisten välistä kanssakäymistä, ei siihenkään satsata. Olen kohdannut runsaasti sellaisia pomoja, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita johtamisesta. He ovat pomona työn ulkoisten hyötyjen vuoksi tai sitten jättävät suosiolla pomohommat minimiin. Sitäkin on sattunut, että henkilöstö on kokenut päällikkönsä ikäväksi tyypiksi, jonka käytös on menneestä maailmasta. Kehnoja pomoja siedetään, jos kokonaisuus kannattaa.
Yrityksen menestys muodostuu laajasta kirjosta asioita. Esimerkiksi tuotteet voivat olla hyviä tai kilpailukykyisesti hinnoiteltuja tasonsa nähden. Tuotantoprosessi voi olla niin tehokas, että katetta jää mukavasti. Lisäksi asiakaspalvelu voi olla vertaansa vailla ja tämä viehättää asiakkaita. Jos näin on, yritys voi menestyä, vaikka osa pomoista on surkeita. Tällöin saattaa syntyä mielikuva, ettei ihmisten toimintaan ja johtamiseen tarvitse kiinnittää erikseen huomiota. Tehdään kenties johtopäätös, että yrityksen tuottaessa asiakkaat ovat tyytyväisiä ja yrityksen perustarkoitus toteutuu hyvin, jolloin johtamisenkin täytyy olla reilassa. Näinhän asia ei ole, vaan sekaan saattaa mahtua huonoa johtamista, josta huolimatta yritys menestyy em. asioiden vuoksi.
Johtaminen on taitolaji, jota voi tarkastella analyyttisesti ilman draamaa. Tulokset ja johtaminen eivät ole sama asia, vaikka hyviin tuloksiin johtamisella tähdätäänkin.
